Pinocchion seikkailut - kirja-analyysi

Pinocchion seikkailut -kirjasta alkaa Ihmeiden aukion ensimmäinen varsinainen "tekstisarja". Tässä kirja-analyysi -sarjassa teen lyhyen ja ytimekkään analyysin alkuperäiskirjoista, joihin Disney-klassikot perustuvat. En näissä analyyseissä ala erittelemään, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on kirjan ja Disneyn elokuvan välillä, sillä sen olen tehnyt jo tiivistetysti Rinki tinki tinkin elokuva-arvosteluissa. Ihmeiden aukion analyysit pysyvät siis pelkästään kirjan parissa. Ja yritän pitää nämä analyysit mahdollisimman lyhyinä, sillä Rinki tinki tinkin puolella elokuva-arvostelut ovat ryöstäytyneet jo käsistä... Ei siis muuta kuin lukuintoa niin tämän tekstin kuin myös esitellyn kirjan parissa!

Kirjoittaja: Carlo Collodi

Sivumäärä: 207

Valmistumisvuosi: 1883

Kuvittaja: Enrico Mazzanti

Suomentaja: Maija Halonen

”Olipa kerran… - Kuningas! pienet lukijani varmaankin heti huudahtavat. – Ei, lapseni, nyt te erehdyitte. Oli kerran puupalanen.”

 

Pinocchion seikkailut kertoo jo nimensäkin mukaan Pinocchiosta, ja niin myös kirjan päähenkilö on Pinocchio. Kirja alkaa siitä, kun Pinocchio syntyy: hänet vuollaan marionettinukeksi puhuvasta halosta. Jo alusta alkaen Pinocchio on hyvin vilkas poika, joka ei tahtoisi mennä tylsään kouluun. Pinocchio tahtoisi vaan huvitella, syödä, nukkua ja viettää rentoa elämää.  Kirjan aikana Pinocchio tajuaa, että tämä huvitteleva elämä ei olekaan sitä parasta mahdollista, vaan omien askareiden, opiskelun ja työn tekemättä jättäminen kostautuu tavalla tai toisella. Pinocchion tapauksessa tämä kostautuminen on yleensä hyvin kärjistettyä. Pinocchio ei kuitenkaan opi elämäntaitoja hetkessä, vaan hänellä menee monta vuotta ja hän kokee monta eri vastoinkäymistä ennen ymmärryksen kasvamista. Lopulta marionetti muuttuu oikeaksi pojaksi. 

Pinocchiolla on monta esikuvaa, viisasta tukijaa, joka johtaa häntä oikealle tielle elämässä. Pinocchion isä, Geppetto, on esikuvista tärkein. Alussa Pinocchio kujeilee isänsä kustannuksella, kuten näyttää tälle kieltä, potkaisee tätä päähän, karkaa ja myy aapiskirjan päästäkseen marionettiesitykseen. Pikku hiljaa Pinocchio kuitenkin oppii, että isä tekee kaikkensa hänen hyväkseen, ja niin hänkin haluaa vastata isänsä hyvyyteen samalla tavalla. Geppettonkin tunteet poikaansa kohtaan muuttuvat kirjan aikana. Aluksi Geppetto pohtii, miksi veistikään niin huonosti käyttäytyvän pojan, sitten hän haluaa poikansa menestyvän ja toivoo tälle vain parasta, ja kirjan lopussa hän on jo hyvin ylpeä pojastaan. 

Toinen Pinocchion tiellä johdattaja on kultakutrinen haltijatar. Haltijatarta kohtaan Pinocchio tuntee koko ajan kunnioitusta, vaikka ahneuksissaan aina pettääkin haltijattaren odotukset. Haltijatar kuitenkin uskoo Pinocchion hyvyyteen, ja lupaa muuttaa hänet oikeaksi pojaksi, jos Pinocchio vain näyttää olevan muutoksen arvoinen. Haltijatarkin muuttuu useaan kertaan kirjan aikana. Aluksi hän esiintyy kultakutrisena tyttönä, jota Pinocchio pitää siskonaan. Seuraavaksi hän on muuttunut aikuiseksi naiseksi, joka äitimäisesti huolehtii Pinocchiosta. Sitten haltijattaresta tulee kultainen vuohi, ja lopuksi haltijatar ilmestyy enää vain äänenä Pinocchiolle tämän unessa. 

Kolmas Pinocchion esikuvista on puhuva sirkka, joka yrittää opettaa Pinocchiolle oikealla polulla pitäytymistä. Pinocchio kuitenkin murhaa sirkan hänen omatuntonsa kolkuttamisesta. Kuollut sirkka ilmestyy Pinocchiolle vielä myöhemmin kummituksena, ja yksi Pinocchiota hoitavista lääkäreistä on elävä sirkka, joka jostain syystä muistaa, kuinka Pinocchio on murhannut hänet… Ota tuosta nyt sitten selvää! Pinocchiossa on myös sivuhenkilöitä vaikka muille jakaa, kuten Pinocchion ystävä Kynttilä, suuri haikala ja mestari Kirsikka, eikä unohdeta Pinocchiota huijaavia kettua ja kissaa! 

Pinocchion seikkailut -kirja kertoo siis lukijalle, millainen on hyvä poika. Hyvistä tytöistä kirjassa ei pukahdeta mitään, sillä hyvät tytöthän olivat kirjan kirjoittamisen aikana vain äitiä kotiaskareissa auttavia tottelevaisia tyttöjä. Seikkailut ja koko elämä tapahtui poikien maailmassa. Hyvä poika on kirjan mukaan sellainen, joka opiskelee ja hoitaa työnsä säntillisesti, eikä koskaan pistä vastaan auktoriteeteille. Tätä ajatusmaailmaa kuvaa kirjasta otettu lause: ”Se on nyt sinun kohtalosi, sillä on kirjoitettu viisauden lakikirjaan, että kaikki tottelemattomat pojat jotka eivät välitä kirjoista, koulusta, eivätkä opettajista, vaan tahtovat viettää päivänsä leikkimällä ja huvittelemalla, ne ennemmin tai myöhemmin muuttuvat pieniksi aaseiksi.” Satu kertoo konkreettisilla tapahtumilla, mitä käy huonosti käyttäytyville pojille. He saattavat joutua rosvojen varastelun kohteeksi, heidät saatetaan hirttää, heitä saatetaan luulla päivälliseksi tai he saattavat muuttua aaseiksi. Kirja on varmasti aikanaan toiminut mainiona ”älä tee näin” -oppaana nuorille iltasadun kuuntelijoille. 

Kirjan kertojana toimii kaikkitietävä kertoja, joka eläytyy kirjan hahmojen kohtaloon ja surkuttelee heitä. Kertoja on myös hyvin opettavainen, sillä aina sivulauseessa hän muistuttaa lukijaa siitä, miten Pinocchion kulloinenkin käytös on huonoa. Kertoja myös puhuttelee suoraan lukijaa, kuten tekstini alussa olevasta lainauksesta huomaa. Pinocchion seikkailuiden jokaisen luvun otsikkona toimii pieni tiivistelmä siitä, mitä luvussa tulee tapahtumaan. Kirjan tapahtumissa pysyisi siis ihan hyvin perillä, jos lukisi vain jokaisen luvun tiivistelmän. Sivujen välissä vilahtelee myös Enrico Mazzantin piirtämät upeat mustavalkoiset kuvat, joiden avulla pienempienkin lukijoiden mielenkiinto säilyy yllä. Kaiken kaikkiaan Pinocchion seikkailut on oiva satukirja tämänkin päivän lapsille, vaikka osa tapahtumista tuo ilmi liikaa 1883-luvun konservatiivisia käsityksiä.