Peter Pan - kirja-analyysi

Kirjoittaja: J.M.Barrie
Sivumäärä: 107
Valmistumisvuosi: 1954 (alkuperäinen näytelmä 1904)
Kuvittaja: Björn Landström
Suomentaja: Tyyni Tuulio

“Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli Wendy Moira Angela Darling, mutta me sanomme häntä Leenaksi. Kerran kun hän oli kaksivuotias, hän juoksi äitinsä luo ja toi äidille kukkia. Ja hän oli niin söpö, aivan kuin pieni kukka itsekin, että Äiti Darling sanoi: - Voi miksi et aina voi pysyä tuollaisena!” 

Peter Pan on alun perin J.M.Barrien vuonna 1904 kirjoittama näytelmä Mikä-Mikä-Maassa asuvasta pojasta nimeltä Peter. Kirja, jonka minä luin, oli lapsille suunnattu tarina, johon näytelmä on muokattu kaunokirjallisuudeksi sopivaan muotoon. Kyseessä on myös vuonna 1954 painettu kirja, joten suomennos on nykyihmiselle hieman vanhahtavalle kuulostavaa tekstiä. Toisaalta kirjan tapahtumat sijoittuvat jonnekin 1900-luvun alun (tai 1800-luvun lopun) Englantiin, joten vanhanaikaisuus voi johtua myös tästä. Kirjan kieli on hyvin lapsekasta, mikä ei ole ihme, sillä lukemani kirja on kirjoitettu lapsia varten. Kirjan tapahtumia värittävät useassa kohdassa Björn Landströmin piirtämät kuvat, jotka vievät lukijan kivasti kirjan tunnelmiin.

 

Peter Panista huomaa selkeästi, miten kirjoitusvuoden 1904 tavat näkyvät kirjan henkilöissä. Käytöstapoja kunnioitetaan todenteolla, ja vanhempien kunnioitus on voimissaan. Voiko kirjaa siis sanoa anarkistiseksi, kun siinä kerrotaan maailmasta, jossa aikuisia ei ole? Halusiko J.M.Barrie kyseenalaistaa aikalaistensa käytöstä? Mikä-Mikä-Mikä-Maassa (kyllä, kirjassa maan nimi on noin pitkä!) lapset saavat tehdä mitä lystäävät, eikä niitä käytöstapojakaan tarvitse kunnioittaa. Mikä-Mikä-Mikä-Maassa oleskellessaan Jukka ja Mikko ottavat elämästään ilon irti, ja he unohtavat Lontoossa sijaitsevan kotinsa ja äitinsä. Leena taas ei unohda Lontoota, ja hän huolestuukin kovasti poikien unohtelusta. Leena huolehtii Mikä-Mikä-Mikä-Maassa Jukan ja Mikon lisäksi kadonneista pojista, joiden äidiksi Peter hänet pyysi. Kadonneisiin poikiin ei ole Leenaa aiemmin kuulunut tyttöjä. Sukupuolen erilaisuuden lisäksi Leena erottuu kadonneista pojista myös siinä suhteessa, että hän tosiaan muistaa Mikä-Mikä-Mikä-Maata edeltäneen kotinsa. Johtuuko tämä Leenan erilaisuus siitä, että hän on jo aikuisuuden kynnyksellä, vai siitä, että hän on tyttö? Joka tapauksessa Leena on monessa suhteessa poikkeava muista kirjan henkilöistä.

 

Peter Pan on kirjassa hyvin oikukas ja itsevarma lapsi. Peter Pan tekee mitä huvittaa, ja hän nauttii leikkisyydestä ja pelleilystä. Tämä käy kirjassa yllättävän totisen Leenan hermoille. Leenahan on opetettu käyttäytymään hyvien käytöstapojen mukaan, ja Peterin huono käytös saa Leenan hermoilemaan. Tavallaan Leena myös tykkää siitä, että saa välillä rikkoa aikuisten asettamia rajoja, mutta kirjan aikana Leena toteaa, etteivät ne aikuisten säännöt niin kauhean huonoja olekaan. Peter Pan -kirjassa käsitelläänkin juuri tätä lapsuuden ja aikuisuuden rajamaastoa lapsen näkökulmasta käsin. Erityisesti kirja kuvaa sitä, miten ihanaa ja vaivatonta aikaa lapsuus on. Toisaalta minä saan kuitenkin kirjasta sellaisen kuvan, että aikuiseksi kasvaminen kuitenkin kannattaa. Mikä-Mikä-Mikä-Maassa toimitaan lasten säännöillä, mutta saari ei ole kauhean turvallinen paikka asua (kuten seuraavasta kappaleesta selviää). Aikuisten ”hallitsema” Lontoo vie siis voiton turvallisuudellaan, vaikka on huomattavasti tylsempi paikka Mikä-Mikä-Mikä-Maahan verrattuna. 

Mikä-Mikä-Mikä-Maata kuvaillaan kirjassa hyvin mielenkiintoiseksi paikaksi: "Saaressa asui kuutta lajia väkeä. Ensiksikin keijukaiset, jotka enimmäkseen olivat pesiytyneinä puiden latvoihin. Sitten merenneidot, jotka yleensä oleskelivat järvessään syvällä veden alla. Oli myös villipetoja, joiden luolat olivat metsissä ja vuorilla. Punanahat eli intiaanit leiriytyivät minne mieli teki. Merirosvot palasivat aina yöksi laivaansa. Kadonneilla pojilla oli kotinsa, ja sievä koti olikin, maan alla, kuten kohta saatte kuulla. Nämä kaikki olivat vihollisia keskenään, paitsi keijukaiset ja merenneidot, jotka pysyttelivät syrjässä. Kun Peter ja pikku Darlingit saapuivat, kaikki kulkivat ympäri saarta ja ajoivat toisiaan takaa hyvin vihaisina. - - Kadonneet pojat tähyilivät Peteriä, kapteeniaan, jota he odottivat kotiin minä hetkenä tahansa. Merirosvot vakoilivat Kadonneita poikia. Punanahat ajoivat takaa merirosvoja, ja villipedot hiipivät punanahkojen jäljessä. - - Kun pedot olivat kulkeneet ohi, oli vuorossa eräs, jota ei ole aikaisemmin mainittu. Se tuli ja piti omituista ääntä ryömiessään eteenpäin. Se oli hyvin, hyvin suuri krokotiili. Krokotiilin jälkeen ei tullut ketään, mutta sitten ilmestyivät Kadonneet pojat jälleen näkyviin kierrettyään saaren". Mikä-Mikä-Mikä-Maa ei vaikuta kirjan mukaan siis ollenkaan niin mukavalta paikalta, kuin miksi se kuvataan Disneyn klassikossa. Kirjaa lukiessa minulle tulee muutenkin raaempi ja julmempi mielikuva Mikä-Mikä-Mikä-Maasta elokuvaan verrattuna, vaikka kirjan ja elokuvan tapahtumat ovat oikeastaan samat. Kirjassa Leena toivotetaan tervetulleeksi saareen lävistämällä hänet nuolella (jonka kuolettavuuden estää onneksi nappi), Koukku haavoittaa Peteriä koukullaan ja meinaa tappaa hänet myrkyllä. Disneyn elokuvassa kaikki tapahtumat ovat saaneet keijupölyn kuorrutuksen päälleen, joten ne eivät vaikuta niin pahoilta. 

Peter Panin tapahtumien yksityiskohdat erosivat monessa paikassa kovasti Disneyn klassikosta, mutta suuret linjat olivat samanlaiset. Suurin eroavaisuus oli kenties se, että Darlingin lasten ollessa Mikä-Mikä-Mikä-Maassa heidän vanhempansa olivat tietoisia heidän karkuretkestään, ja odottivat koko pitkän ajan, milloin lapset palaavat kotiin. Peter Pan oli todella helppolukuinen kirja, ja se oli nopea lukea. Lapsille suunnatussa kirjassa ei kuitenkaan ehkä ole kaikkia samoja elementtejä, mitä J.M.Barrien alkuperäisessä näytelmässä on. Ehkä etsinkin joskus tulevaisuudessa Barrien näytelmän käsiini, niin arvostelusta tulee autenttisempaa. :)