Toukokuun lopussa ensi-iltansa sai uusin Star Wars -elokuva. Solo: A Star Wars Storysta kirjoitettiin kovasti ennen elokuvan ensi-iltaa, koska sen tuotannossa oli niin paljon vaikeuksia. Esimerkiksi elokuvan ohjaaja vaihtui kesken kaiken, ja tämän takia elokuvaa piti uudelleenkuvata paljon. Itse en näiden tietojen takia ollut kovin innoissani elokuvasta: ja voiko Han Solosta kertovasta tarinasta olla edes innoissaan, jos päähenkilöä ei esitä itse Harrison Ford? ;) Tällä viikolla on uutisoitu, että elokuva tulee näillä näkymin jäämään tappiolle jopa 50 miljoonaa dollaria (!) tehden siitä ensimmäisen Star Wars -elokuvan, joka jää miinuksen puolelle. Itse kävin elokuvan katsomassa kuitenkin (tietenkin!) teatterissa, mutta vasta viime sunnuntaina, puolitoista viikkoa ensi-illan jälkeen.
HUOM! Arvostelu SISÄLTÄÄ spoilereita!!!!
Solo: A Star Wars Story kertoo alkuperäisestä Tähtien sota -trilogiasta tutun Han Solon tarinan. Elokuva tapahtuu ennen alkuperäistä trilogiaa (ja Rogue Onea) ja esiosa-trilogian jälkeen. Elokuvan alussa pääsemme Han Solon kotiplaneetalle Corellianiin, jossa Han (Alden Ehrenreich) ja hänen tyttöystävänsä Qi'ra (Emilia Clarke) yrittävät päästä pakoon orjuudesta kohti parempaa elämää. Täytyy sanoa, että näiden kahden välinen romanssi ei vakuuta minua yhtään. Tunneside hahmojen välillä ei tunnu uskottavalta, ja olen Sanlen kanssa samaa mieltä siitä, että elokuva olisi toiminut mainiosti ilman rakkaustarinaa: kaksikon kemia olisi toiminut paremmin vaikkapa lapsuudenystävyytenä. Han pääsee pois Corellianista ja tästä alkaa hänen suuri seikkailunsa. Han törmää Tobias Beckettiin (Woody Harrelson), josta tulee hänelle eräänlainen mentori. Hän kohtaa Imperiumin vastaiskusta ja Jedin paluusta tutun Lando Calrissianin (Donald Glover), joka on minusta elokuvan hahmoista onnistunein. Landon mukana kulkee droidi L3-37 (Phoebe Waller-Bridge), joka vaatii droideille tasa-arvoa muiden eliöiden kanssa. L3-37 on toisaalta todella hauska hahmo, mutta toisaalta taas todella ärsyttävä. Han Solon jälkeen tärkein hahmo elokuvassa on kuitenkin Chewbacca, jota näyttelee suomalainen Joonas Suotamo! Hyvä Suomi! Suotamo on onnistunut roolissaan hyvin, ja Chewien sekä Han Solon välillä kehittyvää ystävyyttä on mukava seurata. Jotenkin tämäkin suhde loppujen lopuksi jätti minut kylmäksi, ja olisin kaivannut parin ystävyydelle vielä pidempää kehitysaikaa.
Solo: A Star Wars Story alkaa minusta hyvin, ja kohtaukset Corelliassa ja Mimbanilla ovat mielenkiintoista seurattavaa. Elokuva alkoi kuitenkin menettää minun kohdalla mielenkiintoaan Han Solon lähtiessä Beckettin matkaan ryöstämään coaxiumia junasta, ja tästä lähtien elokuva huononi silmissäni koko ajan loppua kohti. Elokuva tuntui minusta välillä jopa pitkäveteiseltä, ja porukan seikkaillessa Kesselin kaivoksissa sain tehdä tosissani töitä, etten nukahtaisi! Vaikka kello oli siinä vaiheessa ehkä kolme sunnuntai-iltapäivällä!!! Mikä elokuvasta sitten teki huonon?
1. En uskonut, että Alden Ehrenreich on Han Solo. Ehrenreich oli toki tehnyt perusteellista työtä käyttääkseen Harrison Fordin eleitä ja ilmeitä elokuvassa, mutta ne eivät riittäneet. Elokuva olisi saattanut olla mielestäni onnistuneempi, jos päähenkilö olisi ollut kuka tahansa muu, joku ennestään tuntematon Star Wars -hahmo, vaikka tarina olisikin ollut sama.
2. En pitänyt myöskään Qi'rasta yhtään. Hahmo oli mielestäni aivan liian sekava: katsoja ei saanut selville, onko hän hyvis vai pahis vai siltä väliltä. Hahmon motiivit jäivät myös ainakin minulle etäisiksi. Vanhoissa Star Warseissa pidän siitä, kuinka mustavalkoinen niiden maailma on: hyvikset ovat hyviä ja pahikset pahoja. Solossa ja The Last Jedissä mustavalkoiseen maailmaan on tungettu harmaan sävyjä, ja se pistää minun silmääni tosi pahasti. "Ovatko hyvät hyviä ja pahat pahoja, jos tapahtuu NÄIN?" -ajatusmaailma ei sovi minun mielestäni Star Wars -maailmaan ollenkaan. Muihin elokuviin kyllä, ja onhan se hyvä että maailmaa ei näytetä mustavalkoisena... mutta Star Wars -maailma voisi silti minusta pysyä fiktiivisen hyvän ja pahan konkreettisena temmellyskenttänä.
3. Elokuva jätti minut kylmäksi, enkä pystynyt samaistumaan hahmojen päämäärään. Musiikki oli mielestäni liian hidasta, eikä siitä tullut jännittynyt olo. Lisäksi tuntui siltä, että seikkailu on jo nähty, ja osa kohtauksista tuntui hyvinkin tutuilta.
4. Toisaalta elokuvaa katsoessa olo tuntui siltä, että elokuva vaatisi täydellistä Star Wars -universumin tietoutta. Tuntui, että moni asia saattoi olla viittaus johonkin kirjaan, sarjakuvaan tai peliin, ja itselle tuli tunne, että elokuvan täysi ymmärtäminen vaatisi täydellistä taustatietoutta kaukaisesta galaksista. Tästä pääsemmekin viimeiseen ärsytyksen kohtaan....
5. DARTH MAUL!!!!!!!!!!!! Minua ärsyttää suuresti, kuinka hänet on nyt tuotu elokuvissakin eloon!!!! Darth Maul on tuotu henkiin aiemmin ainakin televisiosarjassa ja sarjakuvissa, ja silloin asia ei ole ärsyttänyt minua, koska sarjakuvat eivät mielestäni kuulu viralliseen Star Wars -kaanoniin. Nyt Darth Maul on kuitenkin herätetty henkiin myös elokuvissa, ja se on mielestäni huutava vääryys!!! Tämä tekee Obi-Wanin (lempihahmoni...) teon Qui-Gon Jinnin kuoleman puolesta täysin tyhjäksi, vaikka toisaalta se myös vähentää yhden murhan Obi-Wanin omaltatunnolta. Lisäksi Darth Maulin piti elokuvassa oikein esitellä kaksiteräistä valomiekkaansa.... MIKSI IHMEESSÄ HÄN LAITTAISI VALOMIEKAN PÄÄLLE JUTELLESSAAN HOLOPROJEKTORISSA YHTEISTYÖKUMPPANINSA KANSSA!?!??! Ei noiden kasvojen kanssa tarvitsisi enää leveillä: Darth Maul on tarpeeksi pelottava muutenkin ilman valomiekkaansa! Ja luulenpas katsojien ymmärtävän ilman miekan punaisia teriä, että kyseessä todellakin on sama Darth Maul. Ärrin murrin!!! Jään kytemään tänne ärsytykseni kanssa.
Herranen aika, tästähän meinaa tulla pelkkä valitusteksti. Siksipä tuonkin elokuvan positiiviset asiat esiin näin loppuun. Chewbacca ja Lando olivat tosiaan onnistuneita hahmoja. Oli siistiä nähdä kuuluisa sabacc-peli, jossa Han voittaa Millenium Falconin Landolta, vaikka mielenkiintoisempi peli olisi varmasti ollut, jos olisi osannut sen säännöt. Elokuva oli visuaalisesti myös aivan upea, ja oli hienoa nähdä erilaisia planeettoja. Visuaalisesti paras kohta oli minusta kuitenkin Kesselin reitillä oleva tähtisumu (vai mikä lieneekään se sumu ollut): erityisesti Imperiumin laivaston näkeminen sumussa oli pahaenteistä mutta ah-niin-upeaa! Kesselin reitillä ollut gravitaatiokaivo ja jättikokoinen avaruushirviö olivat myös todella upean näköisiä!
Täytyy todeta, että Solo: A Star Wars Story ei valitettavasti ollut minusta onnistunut elokuva, ja se valitettavasti ansaitsi kaikki negatiiviset odotukseni elokuvaa kohtaan. Star Wars: The Last Jedin arvostelussani sanoin The Last Jedin olevan huonoin Star Wars -elokuva, mutta kyllä nyt Solo vei sen huonoimman elokuvan pystin. :( Arvosanaksi elokuva saa kouluasteikolla numeron 7, koska huonoista puolista huolimatta oli elokuva ihan viihdyttävä ja ainakin tunteita herättävä. XD Mikäli haluat lukea positiivisemman arvion elokuvasta, lue Joonatanin arvostelu tästä.
(Kuva on otettu osoitteesta www.impawards.com.)
(Kuva on otettu osoitteesta www.impawards.com.)
Harmitus, että Solo oli tällainen pettymys sinulle. Hyviä pointteja kuitenkin teit ja etenkin tuo kakkos kohta kolahti! Mietin elokuvan nähtyäni pitkään että miksi en pitänyt Qi'rasta, mutta sinäpä sen syyn keksitkin. Hän oli tosiaan aivan liian "harmaa" hahmo, joka tuntui hyppivän puolelta toiselle ilman selkeää motiivia.
VastaaPoistaKomppaan kyllä monta muutakin kohtaa jotka nostit tuossa esiin. Tuon hyvän ja pahan sekoittamisen lisäksi (joka oli mahtava pointti) etenkin myös se että tuntui että elokuvaa kunnolla ymmärtääkseen pitäisi olla täydellinen Star Wars -universumin tietämys. Aika monta kertaa elokuvaa katsoessa heräsi kysymys "liittyikö tämä johonkin?" ja se häiritsi katselukokemusta. Ymmärrän toki että välillä halutaan antaa pieniä nyökkäyksiä hard core faneille, mutta niiden pitäisi olla mielestäni enemmän sellaisia easter egg -tyyppisiä juttuja eikä sellaisia että ne tuodeen koko katsojakunnalle esille.
Minuakin on kovasti harmittanut, että nämä pari uusinta Star Warsia on ollut heikompia tapauksia omasta mielestäni, kun vanhemmista elokuvista olen ollut aikanani niin innostunut. Ei auta kuin toivoa vain parempaa suuntaa tuleville Star Wsrs -elokuville.
PoistaKiva että löysit jotain hyviä pointteja tästä arvostelustani. :) Kuten tekstissä mainitsinkin, minusta sinun pointtisi Qi'ran ja Solon suhteesta oli oiva oivallus! Ja tuo ärsytti totta tosiaan, että viittaukset muuhun Star Wars -universumiin olivat elokuvassa aika keskeisessä roolissa, ja tajuamatta elokuvasta jäi varmasti monia juttuja. Yritin jotain googlaillakin elokuvan jälkeen, mutta turhapa sitä tietoa on toisaalta enää siinä vaiheessa yrittää omaksua. Easter egg -tyyliset viittaukset olisivat olleet paljon parempi tapa. :)
Ei oikein saanut minuakaan vakuutettua puolelleen tämä raina. Muutamia positiivisia seikkoja toki oli (pidin kovasti esim. Paul Bettanyn näyttelemästä pahiksesta, joka kappas kehveliä, kuoli :'D miksi näin aina käy lempihahmoilleni..), mutta kokonaisuutena melkoisen tylsä tapaus. Minä taasen pidin Qi'rasta huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Reystä, joka ehkä kuitenkin on mieleeni turhan puhtoinen päähenkilö. Eikä näiden vertailukaan toisaalta tunnu kovin reilulta, koska Hanhan (pöljä kirjoitusasu:'D) tässä periaatteessa se päähenkilö on, mutta tuntui vaan sopivalta näitä neitosia keskenään verrata. Mistä päästäänkin aiheeseen, josta olemme eri mieltä: eli hyvien absoluuttinen hyvyys ja pahojen absoluuttinen pahuus ilman mitään harmaasävyjä. Tuntuu siis, että fiktiivisissäkin maailmoissa tällainen asetelma on auttamattomasti vain niin tylsä ja jotenkin epärealistinen. Enkä väitä, että fiktiossa olisi kaikki aina niin realistista, mutta tässä tapauksessa peilaan pakostakin todelliseen maailmaan ja siihen, miten tämä asia ilmenee tosielämässä. Tässä on toki myös se aspekti olemassa, että tarinankertoja pääsee aivan liian helpolla mielestäni, jos hahmot ovat vain yksiselitteisesti hyvän tai pahan puolella.
VastaaPoistaSitten tämä uusi droidihahmo ja hänen aktivisminsa oli todella huonosti toteutettu. Taisipa joku penkkirivillä edessäni tuhahtaakin väheksyvästi jollekin kys. hahmon (droidien ja ihmisten välistä) tasa-arvoa vaativalle repliikille. Aika heikosti menee, jos näinkin tärkeä aihe (siis jos riisutaan pois tähän kyseiseen universumiin liittyvä tasa-arvo-ongelma ja tarkastellaan enempi asiaa todellisen maailman vinkkelistä) on jopa tällaisen "tasa-arvopaasaajan" mielestä toteutettu turhan saarnaavasti.
Yritin muuten miettiä, että miten tämä Maulin mukaanotto oikein aikajanallisesti istuisi canoniin, mutta jokin siinä tökki.