14.10.2019

Notre Damen kellonsoittaja -musikaali

Kävin viime lauantaina katsomassa Tampereen Teatterissa Notre Damen kellonsoittaja -musikaalin. Pakko siitä on lyhyt teksti tänne rykäistä, sillä Suomessa näkee niin harvoin Disney-musikaaleja. 

(En tee tekstissä mitään suuria juonipaljastuksia, mutta jos aiot mennä katsomaan Notre Damen kellonsoittajan teatteriin ja pysyä täysin tietämättömänä musikaalista, ei tätä lyhyttä tekstiä kannata lukea.)


Tampereella pyörivä Notre Damen kellonsoittaja perustuu Victor Hugon romaaniin ja Disneyn elokuvan lauluihin. Huomatkaa: perustuu Disneyn LAULUIHIN. Musikaalin juoneen Disney-elokuva on vaikuttanut paljon vähemmän kuin alkuperäinen kirja. Vaikka asia lukeekin musikaalin julisteissa, tuli se itselleni pienoisena yllätyksenä. Minua tämä ei haitannut, vaikka asia tekikin musikaalista paljon raaemman ja ahdistavamman - musikaalin ikäraja on 12. Joitakin katsojia tarinan erilaisuus Disney-animaation verrattuna järkytti, jos ymmärsin oikein kuunnellessani sivukorvalla muiden keskusteluja teatterista pois lähtiessä. Toki yhteyksiä Disneyn elokuvaankin löytyi; onhan molemmilla esityksillä kuitenkin sama lähdeteos. Jotkut repliikit olivatkin tuttuja elokuvasta, ja näitä oli hauska bongailla.

Notre Damen kellonsoittajassa esitettiin Disneyn elokuvasta tutut ja ihanat mahtipontiset Alan Menkenin säveltämät laulut, mutta mukaan oli sävelletty paljon uusia kappaleita. Ainoastaan elokuvassa kuultavaa laulua Tää jätkä ei kuultu musikaalissa. Laulut esitettiin täydellisesti, ja moni niistä aiheutti kylmiä väreitä selkäpiissäni. Mielestäni oli jännää, että laulut oli suomennettu erilailla kuin elokuvassa, eli kappaleiden mukana ei voinut laulaa, jos olisi halunnut. ;)
 
Notre Damen kellonsoittajan lavasteet olivat todella upeat, kuten puvustuskin. Musikaalit ovat aina paljon räiskyvämpiä, näyttävämpiä ja haastavampia esityksiä tanssinumeroineen ja useine liikkuvine lavasteineen kuin "normaalit" näytelmät, eikä Notre Damen kellonsoittaja ollut tässä poikkeus. Tampereen teatterin lavan kaikkia mahdollisia kääntyviä ja nousevia teknisiä laitteita varmaan käytettiinkin esityksessä hyväksi. Tekniikka oli upeaa pitkin näytelmää lukuunottamatta lopussa taustalle heijastettavia paria hieman kömpelöä tietokoneanimaatiopätkää. Näyttelijät tekivät erinomaista työtä läpi näytelmän, etenkin Quasimodoa upeasti näytellyt Petrus Kähkönen. 
 
 
Voin suositella Notre Damen kellonsoittajaa katsottavaksi, mutta ehkä vain aikuisyleisölle. Tarina ei ole niin seesteinen kuin Disneyn elokuvassa, jossa siinäkin käsitellään jo tosi rankkoja asioita. Tämä musikaaliversio on myös hyvin vakavasti otettava näytelmä, ja huumoria siitä löytyi mielestäni vain vähän. Kulttuurielämyksiä - etenkin Disney-pitoisia sellaisia - pitää kuitenkin tukea! Ehkäpä yritän nyt vihdoin saada aikaiseksi ostaa lipun myös Helsingin teatterissa pyörivään Pieneen merenneitoon, jospa lippuja olisi vielä edes vähän jäljellä!

(Kuvat on otettu osoitteesta: https://tampereenteatteri.fi )

10 kommenttia:

  1. Oi olipa ihanaa lukea mietteitäsi näytelmästä, kovasti odottelen että pääsen tämän itsekin katsomaan. Harmi vaan että saan odotella vielä melkein puoli vuotta, koska liput ovat vasta ensi vuoden maaliskuulle.
    Enkä muuten tiennytkään että näytelmän Disney-osuus ovat vain laulut! Olipa hyvä että tuli tässä esiin, olisi voinut olla teatterissa hämmentävä yllätys huomata että juoni ei olekaan sama kuin elokuvassa.
    Ja lämmin suositus Pienelle Merenneidolle! Aivan mahtava ja todella hienosti toteutettu, joten jos vain liput vielä ehdit napata niin kulttuurimatkaa Helsinkiin suunnittelemaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi myöhäinen vastakommentti. Kiva että tykkäsit tekstistä! Ja oi, tervetuloa Tampereelle! Hyvää jaksaa onneksi odottaa! :) Itsekin sain lopulta ostettua liput Pieneen Merenneitoon sinne maaliskuulle. Innolla odotan!

      Poista
  2. Mä oon nähnyt sen Pieni merenneito musikaalin. Se oli muuten hyvä, mutta mua ärsytti se, että joidenkin laulujen suomenkielisiä nimiä oli muokattu/muutettu. (Tosin ne laulut oli muuten samoja, kun siinä elokuvassa). Tykkäsin myös niistä uusista lauluista. Paljastan tosta vielä sen verran, että yhden hahmon nimeä on muutettu/muokattu. Ja en tykännyt siitä yhtään. Kun musiikaleista on puhetta, niin kerron tähän väliin semmosen jutun, että mä luulin pienenä, että musikaalissa lauletaan myös ne repliikit. Siis, että ne hahmot vaan laulais siellä koko ajan. Nyt voinkin siirtyä muihin asioihin. Ootko sä muuten nähnyt sen uuden leijonakuninkaan? Jos et, niin siitä yksi juttu. Jos aiot kattoa sen suomenkielisen version, niin siinä on yksi erittäin järkyttävä asia. SIMBAN ÄÄNINÄYTTELIJÄ EI OLE PAAVO KEROSUO! Kauheeta, ku mä vaan huudan täällä. No mitä väliä. Ei näistä kommenteista tuu mitään ääntä, vaikka ne ois kirjoitettu kokonaan caps lockilla. Niin. Mä järkytyin, kun kävin kattomassa sen elokuvan (katoin sen siis suomenkielisenä) ja huomasin, että Simballa on eri ääni. Se, että lapsi-Simbalta vaihdettiin ääninäyttelijä on vielä hyväksyttävää, mutta aikuisen Simban ääninäyttelijän vaihtaminen oli järkyttävää. Vaikka ääninäyttelijä kuulostaakin oikean ikäiseltä. Siinä dubatussa versiossa on myös semmonen hauska juttu, että Sarabilla on Muumimamman ääni. Tarkoitan siis sitä, että siinä piirretyssä Leijonakuninkaassa Sarabin ääninäyttelijä on Ulla Tapaninen, joka ääninäytteli Muumimammaa siinä Muumilaakson tarinoita ohjelmassa. Ja tossa live actionissa Sarabia ääninäytteli Satu Silvo, joka on Muumimamman äänenä siinä uudessa Muumilaakso sarjassa. Sitten semmoinen kysymys, että ootko sä kattonut mitkä on sun luetuimmat postaukset? Voit sanoa yhden kummastakin blogista. Kun mä katoin mun oman blogin tilastoja, niin siellä näkyi, että luetuin postaus on se, missä kerron mitä mielenterveysongelmia Nalle Puh elokuvien hahmot edustaa. (Meinasin ensin tarjota tota ideaa sulle, kunnes tajusin, että voin kirjoittaa siitä omaan blogiini). Tuli muuten mieleen, että onko joissakin sun seuraavissa blogeissa jotain asioita mitkä häiritsee sua jollain tavalla? En loukkaannu, jos kerrot, että mun blogissa on jotain häiritsevää. Mulle tuli jostain syystä mieleen tällainen kysymys. Ootko sä ikinä syönyt Aladdin suklaata samalla, kun katot Aladdinia? (Tähän lasketaan piirretty klassikko, live action, piirretyn jatko-osat ja tv-sarja) En oo ite tehny tota, mutta voisin kyllä joskus kokeilla. No niin. Eiköhän tää kommentti oo jo tarpeeksi pitkä. Pääseeköhän tää Guinnessin ennätyskirjaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta ois kyl aika outoa kirjoittaa kaikki kommentit ja muut jutut koko ajan Caps lockilla.

      Poista
    2. *seuraamissa
      Mä NIIN vihaan autocorrectia.

      Poista
    3. Kiitos pitkästä kommentista! Sitä oli mukava lukea! :)

      Minäkin ostin nyt lipun Pieneen Merenneitoon, saa nähdä ärsyttääkö nuo jutut minua. Ja sehän muuten riippuu ihan musikaalista, että lauletaanko kaikki repliikit vai ei. Les Miserablesissahan lauletaan kaikki (ainakin elokuvaversiossa).

      En ole nähnyt vielä uutta Leijonakuningasta. Aion vuokrata sen kun se tulee mahdolliseksi. Ehkä ääninäyttelijän vaihdoksella dubbaajat halusivat tehdä eroa animaatioklassikkoon. Eiväthän ääninäyttelijät ole samat englanninkielisessäkään elokuvassa. Mutta eri ääni voi kyllä järkyttää, jos odottaa sieltä tulevan tutun Simban äänen. Ja hahaa, onpas hauska, että Sarabilla ja Muumimammalla on yhteys! :D

      Kyllähän noita blogin tilastoja tulee itse aina vilkaistua silloin tällöin. Suosituin teksti täältä blogista on "Lapsuuteni leluja" (jossa esittelen nimen mukaan lapsuuteni leluja), ja Rinki tinki tinkistä luetuin on Tuhkimon elokuva-arvostelu. Nalle Puh -tekstisi oli kyllä hauska. :)

      Eniten muissa blogeissa minua häiritsee kirjoitusvirheet, vaikka omissa teksteissänikin niitä varmasti vilisee. Etenkin jos samassa postauksessa on useampi virhe, tulee lukijana tekstiin pettynyt olo. Muut asiat ei minua muiden blogeissa ärsytä. Jos ärsyttäisi, en seuraisi niitä. ;) (Kommenteissa olevat kirjoitusvirheet taas eivät ärsytä minua yhtään, elleivät ne ole itseni kirjoittamia!) Tähän liittyen totean myös, että olisi kyllä outoa kirjoittaa jutut aina Caps lockilla. XD Ja on ISOILLA KIRJOITETTU TEKSTI HUUTOA minustakin, vaikkei siitä ääntä lähde. XD

      JA enpäs ole tullut syöneeksi Aladdin suklaata Aladdinia katsoessani. Siitä saisi hyvän Instagram-kuvan! ;D

      Poista
  3. Mielenkiintoista lukea vaihteeksi näytelmä/musikaaliarvostelua elokuvien sijaan! Pitäisi ehdottomasti saada itsenikin joskus katsomaan Disney-musikaalia, laulut kuulostaisivat varmasti mahtavilta livenä. Jotenkin se teatteriin meneminen vain tuntuu itselle paljon epäluontevammalta kuin esimerkiksi elokuviin, kun siellä koko yleistunnelma on rennompi. Itse olen unelmoinut Leijonakuningas-musikaalin näkemisestä esimerkiksi Lontoossa, ehkä vielä joku päivä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi! Leijonakuningas-musikaali olisi minustakin niiiiiin upeaa nähdä! Nimenomaan Lontoossa vielä! Ehkä joskus! Ja tuo on kyllä totta, että elokuvateatterissa yleistunnelma on rennompi - ja siellä saa syödä snacksejä esityksen aikana! Teatterissa muut katsoisivat varmasti kieroon, jos alkaisi vetää pop cornia mahaansa! XD Mutta on se aina hieno kokemus käydä teatterissakin, etenkin kavereiden kanssa.

      Poista
  4. Itse olin katsomassa tämän eilen siskoni kanssa, oli kyllä todella hieno kokemus! :) Itse tiesin musikaalin olevan elokuvaa huomattavasti synkempi, vaikken yksityiskohtaisesti juonta tuntenutkaan. Pidin kyllä kovasti siitä, että tästä on tehty aikuismaisempi - aineksethan olivat jo animaatiossa, mutta siinä niitä oli hieman kömpelösti tasapainotettu gargoileilla. Musikaali oli kokonaisuutena toimivampi, tosin siinäkin huumori tuntui välillä vähän väkinäiseltä, kun suurimmaksi osaksi tarina oli niin vakava ja synkkä.

    Näyttelijäntyötä oli ilo seurata. Petrus Kähkönen teki erityisen vaikutuksen erottaessaan selkeästi Quasimodon puhe- ja laulukohdat toisistaan. Myös hänen liikkumisensa oli vaikuttavaa. Pidin kovasti myös Josefin Silénistä Esmeraldana. Kesti vähän aikaa ennen kuin lämpenin (jos se nyt on oikea sana) Ilkka Hämäläisen Frollolle, ja Hellfire oli pieni pettymys. Mutta toisella puoliajalla olin jo ihan vakuuttunut hänen sopivuudestaan rooliin.

    Sen verran tästä on ajatuksia, että saatan innostua kirjoittamaan arvostelun myös omaan blogiin. Ja Pientä merenneitoa en ole vielä nähnyt (liput on marraskuuksi), mutta uskon kyllä, että sekin on näkemisen arvoinen esitys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä blogiisi teksti näistä teatteriesityksistä, vaikka molemmista yhteinen postaus! Käyn lukemassa kun kerkeän! ;) (Nyt tästä kommentista jää lyhyt, koska pienokainen tuolla naapurihuoneessa alkoi heräilemään.)

      Poista

Kiitos kommentistasi!