Työkengät

Tällä viikolla työni jatkuivat lomaviikkojen jälkeen. Töihin oli mukava astella, sillä ostin kesällä itselleni uudet työkengät! Crocsit olen havainnut tyylikkyydestään huolimatta kätevimmiksi kengiksi työmaalle, ja pitihän niihin saada hieman Disney-twistiä! Ostin kengät Crocs-myymälästä, jossa oli tarjouksessa kolme kenkäkorua kahden hinnalla. Niinpä mukaani tarttui Minni Hiiri, Nasu ja Olaf. Myymälässä oli tarjolla paljon enemmänkin Disney-aiheisia kenkäkoruja, muun muassa eri prinsessoista. Itse kuitenkin viehätyin tästä kolmikosta eniten.

Laitoin kaikki korut kiinni kenkiin kuvaussession ajaksi, mutta aion pitää niitä kengässä yksi kerrallaan, vähän niinkuin upeana yksityiskohtana. Liiat korut Crocseissa eivät näytä minusta hyviltä. Ehkä olen minimalismi. :) Tämän viikon olen kulkenut Minni jalassani (ja se kääntyy koko ajan väärinpäin, korvat ovat painavammat kuin alaosa...), talveksi aion vaihtaa Olafin ja varmaan sitten kevääksi Nasun. Pidän vaihtelevaa näyttelyä jaloissani! :D Mutta kylläpä työpaikan lapset ovat jo ihastuneet Minni-koruun, ja niin on tainnut pari työkaveriakin! ;) 

Mikki-vaatteita

Disney-aiheisia vaatteita on aina mukava pitää päällä, olivat ne sitten paitoja tai sukkia. Tässäpä on vielä esittelemättömät Disney-vaatteet vaatekomerostamme. Yllä on mieheni ihana, pinkki paita. Ostin sen hänelle tuliaiseksi Hollannista kuusi vuotta sitten. Alla on minun sukkiani, jotka ostin H&M:sta Paulan esiteltyä vastaavia sukkia instagrammissaan. Sukkapakettiin kuuluu myös punaiset sukat, joissa on Mikin päitä, mutta niistä en ole tullut ottaneeksi kuvaa.

Bambi - kirja-analyysi

Kirjoittaja: Felix Salten
Sivumäärä: 171
Valmistusvuosi: 1921
Kuvittaja: Hans Bertle
Suomentaja: Sirkka Reinelä

”Hän tuli maailmaan kaukana tiheikön keskellä. Paikka oli tuollainen pieni metsän piilo, näköjään helppo kenen tahansa löytää, mutta silti kaikilta kätkössä. Tilaakin siinä oli vähän, vain juuri tarpeeksi hänelle ja hänen äidilleen.” 

Felix Saltenin kirjoittama kirja Bambi kertoo metsäkauriin elämästä kuvailevasti ja luontoa kunnioittaen. Salten tuntuu menevän teoksessaan peuran pään sisälle, ja tietävän, mitä luontokappaleen päässä liikkuu. Tämähän ei voi olla täysin mahdollista, sillä me ihmiset emme tiedä, mitä kauriit ajattelevat asioista, mutta näin ihmisen näkökulmasta kuvaus tuntuu uskottavalta. Luontoa on kuvailtu muutenkin todella tarkasti, ja metsän voi kuvitella päähänsä pienintä yksityiskohtaa myöten. Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista kertoo kahden viimeisen puussa kiinni olevan lehden tarinan. Salten ei ole siis mennyt vain toisen nisäkkään sisään, vaan hän on antanut elämän myös elottomalle lehdelle. Juuri tämä elottoman elollistaminen (antropomorfismi) saa kirjan tuntumaan lastenkirjalta. Toisaalta taas lehtien tuhoon tuomittu syksyinen elämä luo aikuiselle lukijalle filosofisen olon. Lehdistä kertova kappale on kuitenkin kirjassa erikoinen ja erottuva, sillä kaikki muut luvut kertovat metsästä ja Bambista Bambin itsensä näkökulmasta. 

Felix Saltenin kirjan päähenkilö on Bambi. Kirja kuvailee mielestäni todenmukaisesti metsäkauriin elämää, kuten edellä jo sanoin. Juoni kulkee Bambin mukana, ja kertoo nuoren vasan kasvutarinan. Nuori Bambi tutkii kaikkea metsässä suurella mielenkiinnolla, ja erityisen kiinnostunut hän on muista metsän eläimistä, kuten oravista ja kissapöllöstä. Ihmetystä aiheuttaa myös vuodenaikojen vaihtelu, mutta mielenkiintoisin juttu metsässä on kuitenkin muut kauriit. Lapsena Bambi tapaa metsän ruhtinaan, vanhan ja viisaan metsäkauriin, jolta saa paljon julmilta kuulostavia, mutta elämänkierron ja selviytymisen kannalta tärkeitä neuvoja. Kasvaessaan Bambi oppii tunnistamaan kauriita vaanivat vaarat ja välttämään niitä. Bambi näkee rakkautta, syntymän ja kuoleman. 

Kirjassa ihminen on kuvailtu jännittäväksi hahmoksi, jonka Bambi näkee kaikkivoipaisena jumalhahmona. Ensimmäistä kertaa ihmiseen törmätessään Bambi ihmettelee hahmon ruumiista nousevaa kolmatta jalkaa, joka nousee osoittamaan suoraan häntä kohti. Kolmas jalka paljastuu myöhemmin pyssyksi. Ihmisestä puhutaan kirjassa ”hän”-muodossa, eikä ”ihminen”-sanaa taideta mainita kertaakaan. Tämä luo ihmiseen lisää mysteerisyyttä Bambin näkökulmasta. Minua ”hän”-muoto häiritsi, sillä välillä olin aivan pihalla, kenestä kauriit puhuivat. Tajutessani asian koko sivu piti lukea alusta ymmärryksen kera. Kirjan loppu on melko masentava, sillä elämäniloisesta ja naiivista kauriinpoikasesta on kasvanut metsän ruhtinas, vetäytyvä ja maailmasta kielteisesti ajatteleva erakko. Toisaalta kirjan lopussa on viittaus kirjan alun tapahtumiin, joten näemme metsän kiertokulun toteutuvan ja tarinan tavallaan alkavan alusta. 

Felix Saltenin Bambi eroaa merkittävästi Disneyn Bambi-klassikosta. Kirjassa metsän elämää kuvataan realistisemmin, eikä metsän julmuuksia yritetä silotella suurien silmien taakse. Disney on kuitenkin saanut elokuvansa alkuun hienosti vangittua Bambin ihmetyksen ja kyselyn luonnon ihmeistä. Kirjassa Bambi tapaa nopeasti kanin, mutta kani on todella kohtelias ja häipyy pian kauriin elämästä, toisin kuin elokuvan Rumpali. Haisunäätää Bambi ei kirjassa tapaa ollenkaan. Sen sijaan hän on kiinnostunut oravasta ja yrittää miellyttää kissapöllöä. Eroavaisuutta löytyy tietenkin myös siinä, että kirjassa Bambi on metsäkauris, elokuvassa valkohäntäpeura. Tämä johtuu ilmeiseti esteettisistä syistä – valkohäntäpeurat ovat kauniimpia ja niillä on komeammat sarvet kuin metsäkauriilla. Täytyy myös myöntää, että kirjaa lukiessani minua alkoi jännittää aina hirveästi, kun Bambi ja hänen äitinsä suuntasivat niitylle. Elokuvan nähneenä tiesin, mitä tulee tapahtumaan. Bambin äidin kuolema tuli kirjassa melko myöhäisessä vaiheessa, eikä ollut ollenkaan niin dramaattinen kuin elokuvassa. 

Bambi oli mielenkiintoinen ja suhteellisen lyhyt kirja, jonka luki nopeasti läpi. Välillä jäin miettimään, onko Saltenilla ollut joku filosofisempi tarkoitus tapahtumien takana, mutta en ainakaan löytänyt mitään maata mullistavaa filosofiaa kirjan sivuilta. Salten on kirjoittanut Bambin vuonna 1921, mutta kirjan tapahtumat voisi ihan hyvin tapahtua tänäkin päivänä metsän pimennoissa. Metsästämiseen käytetyt aseetkaan eivät ole tainneet kauheasti muuttua vuosien vieriessä. Bambi oli ihan hyvä kirja, ja jos tapahtumia ei alkanut filosofoida, niin kevyttä lukemista, joskin loppu oli melankolinen. 

The Art of Tangled

Edellisessä tekstissäni mainitsinkin jo, että ostin The Art of Frozen -taidekirjan kanssa samalla The Art of Tangled -kirjan. The Art of Tangled -kirjasta olin nähnyt esittelyjä (taas) Paulan ja Ricon blogeista, ja niiden perusteella kirjan itselleni ostin - enkä ole katunut. Luin tämän kirjan itse asiassa ennen Frozenin vastaavaa, ja pidin tämän kirjan teksteistä ja kappaleiden kulusta enemmän.  

The Art of Tangled on Jeff Kurttin kirjoittama kirja, joka sisältää konseptikuvia ja kuvakäsikirjoitusta elokuvasta Kaksin karkuteillä. Kirja on englanniksi, näitä The Art of... -kirjoja ei suomennettuina saakaan. Kirjassa ei ole kuitenkaan paljon tekstiä, ja lyhyet tekstinpätkät ovat hyvin maanläheisiä. Lukija ihastuu kirjassa lähinnä mahtaviin ja esteettisiin kuviin. Maalauksellisten taidekuvien ohella pidän ehkä enemmänkin hahmojen lyijykynä-hahmotelmista. The Art of Tangled sisältää paljon Glen Keanen luonnoksia, jotka ovat taituruudessaan vertaansa vailla! (Glen Keane on animaattori, joka on animoinut mm. Arielin, Hirviön ja Tarzanin.) Myös hänen tyttärensä Claire Keanen kuvitustyötä on nähtävillä kirjassa, ja tyttö on todellakin perinyt isänsä lahjakkuuden! The Art of Tangled on ihana kirja, suosittelen sen lukemista/ostamista kaikille Disney-faneille! :)

Jo tässä kuvakäsikirjoituksessa Flynnin ilmeet ovat mahtavan näköisiä! :D

Alin kuva, jossa Tähkis ratsastaa Maximuksella, on aivan ihana!!! <3

The Art of Frozen

The Art of Frozen on ensimmäinen taidekirjani - tai itse asiassa ostin sen samalla kertaa The Art of Tangled -kirjan kanssa. Olin jo aikaisemmin nähnyt The Art of Frozenia esiteltävän Paulan ja Ricon blogeissa, ja se vaikutti hyvältä ostokselta. Pidän kovasti Disney-klassikkoja varten tehdyistä luonnos-, hahmotelma- ja tunnelmakuvista, ja niitähän tämä kirja on pullollaan! The Art of Frozen sisältää siis nimensä mukaisesti Frozen-elokuvan konseptikuvia ja kuvakäsikirjoitusta eri taiteilijoiden tekeminä. Toki kirjassa on myös kuvia valmiista elokuvasta, sekä valokuvia inspiraationa olleista Norjan maisemista (kyseisiä kuvia ei kuitenkaan ole tässä postauksessa). Kirjassa on vähän tekstiä, ja onkin hyvä, että pääpaino on kuvissa. Charles Solomonin kirjoittamasta tekstistä paljastuu kuitenkin mielenkiintoista infoa elokuvan tekemisestä ja esteettisen ilmeen löytämisestä. The Art of Frozen on kaunis kirja ja (minulta) todella loistava ostos!

Nämä kuvat ovat minusta jotenkin tosi kauniit, ja voisin tuijottaa niitä ikuisuuksiin!

Ilo lentää! -värityskirja

Olin paaaaljon edellä aikuisten värityskirja -buumia. Pidän kovasti värittämisestä, ja vuonna 2012 (suunnilleen) ostin itselleni Suomalaisesta kirjakaupasta Disneyn Keijujen värityskirjan. Tuolloin ei aikuisten värityskirjoista ollut tietoakaan, joten tämä on ihan lapsille suunnattu kirjanen. Ilo lentää! -väristyskirjan sivuilla seurataan Keijupoukaman keijujen elämää, ja kuvien mukana yläreunassa kulkee tarina - tai oikeastaan Keijupoukaman eri keijujen esittelytekstit. Väristyskirjan keskiaukeamalta löytyy tarroja. Olen väritellyt kirjaa jo jonkun verran, mutta paljon on vielä väritettävää jäljellä!

Tiedän, että oikealla puolella olevalla Rosettalla on oikeasti punaiset hiukset, mutta minusta on hauskaa leikitellä väreillä ja tehdä omia väriyhdistelmiä - ei vain ottaa mallia. Helinä-keijun olen tosin pitänyt melko autenttisena esikuvalleen.

Tähän kuvaan olen jäänyt.

Jos värittäminen kiinnostaa, niin katsokaapa Riitun kirjoittama teksti aikuisille suunnatuista Disney-värityskirjoista! Huu!

Soundtrackit 8.

En ole vielä esitellyt täällä ihka ensimmäisiä omistamiani soundtrackejä! Ala-asteella ollessani vanhempani ostivat minulle Leijonakuningas- ja Pocahontas -soundtrackit. Minulla ei ole mitään hajua, mistä levyt on ostettu, mutta ne on ostettu joskus viime vuosituhannella (90-luvun lopussa). Molemmat levyt ovat englanninkielisiä, ja ne ovat rakkaimmat Disney-levyni.

Leijonakuningas-soundtrackin kansi on todella upean näköinen. Olen aina ihastellut kannen estettisyyttä ja jylhää Simbaa. Kansilehtisen takakansi jatkaa lehtisen kannen kuvaa tasannilla. Varsinainen levypakkauksen takakansi on vain tylsän sininen. Kansilehtisen sisällä ei ole yhtään kuvia elokuvasta. Sisältä löytyy kaikkien laulujen sanat, ja sanojen taustalle on piirretty kyllä aurinkoja ja kasveja pieneksi estetiikan siemeneksi. Olen tottunut levyjen kansilehtisissä tällaiseen koruttomuuteen, ja niinpä innostun aina hirveästi ostaessani levyn, jonka kansilehtisessä komeilee monenlaisia kuvia (kuten Legacy Collection -levyillä).

Leijonakuningas-levyltä löytyy elokuvan lauletut laulut ja Elton Johnin versiot lauluista. Levyllä on neljä instrumentaalikappaletta, eli kaikki elokuvan taustamusiikit eivät ole levylle valitettavasti mahtuneet. Rakastan Leijonakuninkaan lauluja, ja tätä levyä kuunnellessa pääsee aina elokuvan afrikkalaiseen tunnelmaan. En osaa valita lauluista parasta, sillä kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä minulle. Be Prepared on se vähiten kuunneltu, ja ainoa, jonka sanoja en osaa ulkoa. Instrumentaaleista paras on mielestäni Under the Stars.

Pocahontas-soundtrackin kansi on kanssa upea! Kuva on otettu elokuvan kohtauksesta, jossa Pocahontas kohtaa John Smithin ensimmäistä kertaa vesiputouksen höyryjen keskellä. Olen aina pitänyt kohtauksen esteettisyydestä, ja niinpä kansikin on mieleeni. Muuten levy ei voi koreilla esteettisyydellään, sillä takakansi, levy ja kansilehtinen eivät sisällä kuvia. Kansilehtisen sisäpuoli on tosin tehty kuin intiaanien kirjoittamaksi. Ihan niinkuin laulujen sanojen takana olisi nahalle piirrettyjä kuvia, ja nahan ompeleita näkyy lehtisen alakulmassa.

Pocahontas-soundtrackissä on yhteensä 28 laulua. Levyltä löytyy kaikki elokuvan lauletut kappaleet Kaarnamuorin "kuule sydäntäs" -lurituksineen. Levyllä on myös elokuvasta instrumentaaleja lauluja, joista osa on laulettujen laulujen välissä, mutta suurin osa laulujen perässä. En ymmärrä tätä jakoa. Levyn lopusta löytyy vielä kaksi pop-versiota elokuvan biiseistä. Lauletuista lauluista paras on mielestäni Colors of the Wind (yllätys yllätys) ja instrumentaaleista Farewell.