23.11.2015

Don Rosa


Viime lauantaina, toissapäivänä, Don Rosa saapui Tampereelle jakamaan nimikirjoituksiaan. Sarjakuvapiirtäjän fanina en voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä, vaan lähdin kaupungille hankkimaan hänen nimikirjoituksensa. Jonon pituus yllätti minut, ja sainkin jonottaa nimmaria tunnin ja 15 minuutin ajan. Onneksi mieheni oli mukana, ja hän kävi ostamassa suklaapatukat, kun tilanne alkoi vaikuttaa toivottomalta. Jonotus oli kuitenkin sen arvoista, ja lopulta tapasin ankkamaestron silmästä silmään. Kohtaaminen oli nopea, mutta tulin siitä kuitenkin iloiseksi. Sain nimikirjoituksen Kadonneen kirjaston vartijoihin, jonka ensipainos (joka minulla on) täyttää tänä vuonna 20 vuotta! Aika hyvä tapa juhlia kirjan pyöreitä hankkimalla siihen tekijän nimikirjoitus. :) 

(Yllä olevat sarjakuvaruudut ovat Aku Ankasta 47/2015, Marco Rotan piirtämästä tarinasta Poppakonsteja.)




5 kommenttia:

  1. Vautsi, olipa mukavaa, kun sait nimmarin ensipainokseen ja kylläpä Don Rosalla onkin tyylikäs nimikirjoitus. :) Hän on ehdottomasti oma suosikkini ankkapiirtäjistä ja minun pitäisi ehdottomasti hankkia ne pari Rosa-albumia, jotka vielä puuttuvat kirjahyllystäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin puuttuu ne pari uusinta, niin ne kyllä pitäisi hankkia. Vielä kotona asuessani saimme veljeni kanssa aina kahdestaan joulupukilta lahjaksi Don Rosan kovakantisia kirjoja, mutta jostain syystä kirjojen tulo loppui kun muutimme pois kotoa.

      Poista
  2. Mahtavaa että pääsit tapaamaan tätä legendaa! Nimmaroitu ensipainos on todellinen aarre kokoelmassa :)

    VastaaPoista
  3. Hitsiläinen, hieman olen kade. Muutin Britteihin syksyllä ajattelin nyt joululomalla hakea loputkin Don Rosat, alkaa tulla jo vieroitusoireita. Niin vain rakastan Rosan ankka-tarinoita. Hän oli pari vuotta sitten Oulussa jakamassa nimmareita, en kuitenkaan tahnot lähteä viideksi tunniksi jonottamaan. Nimmari ei itselle olisi loppujen lopuksi niin tärkeä tahtoisin Rosan tavata ja kertoa, miten paljon häntä ihailen. Ehkä tuohon vielä joskus tilaisuus tulee. sillä välin luen Rosa-kirjojani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiden tunnin jonot kuulostaa kyllä aika hirmuisille! Pidän sinulle peukkuja, että vielä joskus pääset tapaamaan Rosan! Siihen asti nauttikaamme hänen kirjoistaan. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!