Kävin katsomassa Beauty and the Beast -live action elokuvan perjantaina 17.3. sen ensi-iltapäivänä. Tässä olen parin päivän ajan kerennyt koota ajatuksiani elokuvan suhteen, ja saatte tekin nyt lukea ne näin tuoreeltaan. Teksti sisältää juonipaljastuksia!
Kaunotar ja Hirviö on minulle rakkain Disneyn animaatioklassikko heti Leijonakuninkaan jälkeen. Odotin live action -versiota elokuvasta kuin kuuta nousevaa, ja odotukseni olivat korkealla The Jungle Bookin ja Cinderellan jälkeen. Valitettavasti odotukseni eivät täysin täyttyneet Beauty and the Beastin kohdalla. Elokuvan juoni kulki hyvin samoja ratoja animaatioklassikon kanssa, ja tätä asiaa kehuin Cinderellan kohdalla. Beauty and the Beast -elokuvassa juonen samankaltaisuus kuitenkin häiritsi minua paljon enemmän. Häirinnän kohteena olivat minulle nimeomaan samat repliikit: vuorosanoja olisi voinut edes hieman muuttaa elokuvien välillä. Juoneen oli kuitenkin tuotu uusiakin tuulia, ja nyt Hirviön vanhempien kohtalo ja Bellen äidin kohtalo saivat selityksensä. Myös vuodenaikojen ihmeellistä vaihtelevuutta avattiin. ;)
Belleä elokuvassa näyttelee Hermionena tunnettu Emma Watson. Emma oli Bellenä ihan ok... mutta minusta hän oli jotenkin vaisu. En päässyt täysin uppoutumaan Bellen hahmoon tai hänen ajatusmaailmaansa. Oli kiva, että Bellen hahmosta oli tehty vieläkin itsenäisempi ja fiksumpi, Belle muun muassa keksi käytännöllisemmän ja nopeamman pyykinpesukoneen. Minusta oli vaan harmi, että hänen keksintönsä jäi vain tuohon yhteen vempeleeseen, eikä hän Hirviön linnassa enää keksinyt arkea edistäviä asioita. Hirviötä esittää Dan Stevens. Hirviön lookki oli minusta vaikuttava, MUTTA Hirviötä ei oltu minusta saatu liikkumaan sulavasti! Hänen kävelynsä oli töksähtelevää, ja välillä katsoin, että se johtuu ontumisesta, mutta sitten seuraavassa kohdassa hän ei nilkuttanutkaan. Hirviön kasvojen liikkeet olivat uskottavia ja hänen siniset silmänsä ihanat, mutta vartalon kokonaisliikkeet häiritsivät minua kovasti. Lopussa nähtävä Hirviön muodonmuutos oli minusta vaisu, eikä siitä tullut wau-olo. Olisin kaivannut Dan Stevensille enemmän ruutuaikaa lopussa, että hänen komeuttaan olisi saanut oikeasti ihastella.
Beauty and the Beastin pääosapari jäi minulle etäiseksi, mutta sivuhahmot onnistuivat minusta täydellisesti!!! Erityisesti Gastonia näyttelevä Luke Evans teki minuun suuren vaikutuksen! Hän ei vetänyt rooliaan liian yli, vaan oli juuri sopivan ylimielinen - ja komea. LeFouta eli suomalaisittain Töppöä näytteli Josh Gad (Olafin ääni), ja hän oli myös täydellisen hassu. Tässä versiossa LeFou oli homo, ja mielestäni hänen seksuaalinen suuntautumisensa osattiin näyttää hienovaraisesti, mutta myös selkeästi. Bellen isä, Kevin Kline, oli minulle suuri yllätys. Hahmo sai paljon enemmän syvyyttä animaatioklassikkoon verrattuna, ja Kline näytteli Mauricea todella herttaisesti. Suurimmat odotukset minulla oli Lumierea eli Ewan McGregoria kohtaan. Ja aaahhhh, ne toteutuivat täysin! Ewan McGregor oli täydellinen kynttelikkö!!!! Ranskan aksentti oli uskottava, ja yhteistyö muiden lumottujen esineiden kanssa oli sujuvaa! Kaikki lumotut esineet oikeastaan onnistuivat minusta todella loistavasti. Ian McKellen oli mainio Könni, Emma Thompson oli vieläkin mainiompi rouva Pannu, ja minusta oli kivaa, että vaatekaapin, pölyhuiskan ja flyygelin roolia oli suurennettu. Elokuvan lopussa itkin, kun esineet jähmettyivät paikoilleen, ja puolestaan pääsin iloitsemaan heidän muuttuessaan takaisin ihmisiksi! (Varsinkin, kun pääsin näkemään ah niin ihanan Ewanin.)
Beauty and the Beast on musikaali, ja elokuvassa kuultiinkiin kaikki tutut kappaleet Kaunottaresta ja Hirviöstä. Kuulin laulut ensimmäistä kertaa elokuvassa, vaikka ne olikin julkaistu jo aiemmin kuunneltavaksi. Suurin osa kappaleista oli minusta onnistuineita: Beauty and the Beast oli kaunis Emma Thompsoninkin laulamana, Gaston oli mahtavaa ilottelua tavernassa ja Be Our Guest oli IHANA! <3 Sen sijaan Bellen, eli Emma Watsonin laulamat vanhat kappaleet olivat huonoja siinä mielessä, että Emma venytti liian monesti sanoja. Kun kappaleet vastasivat muuten niin hyvin alkuperäisiä versioitaan, tämä venytys pisti ikävällä tavalla korvaan. Olisinkin ehkä halunnut, että lauluja olisi vielä enemmän muokattu animaatioklassikosta. Elokuvassa kuullut uudet laulut olivat minusta onnistuneita ja sopivat hyvin elokuvan sävelmaailmaan. En vain ymmärrä sitä, miksei elokuvassa kuultu musikaaliversion kappaleita, miksi siihen piti säveltää uusia...? En valita tästä uudesta sävellystyöstä, sillä uudet kappaleet tosiaan olivat hyviä, mutta jos melkein samoista teemoista on jo tehty laulut, miksi säveltää uusia?
Vaikka olenkin nyt paljon kyseenalaistanut ja voivotellut elokuvaa, oli Beauty and the Beast mielestäni nautittava elokuvakokemus. Elokuvan lavasteet ja taustat oli aivan upeasti tehdyt! Vaikka suurin osa taustoista olikin tietokoneella tehtyjä, näytti kaikki oikealta eikä lavasteista mikään pistänyt silmään huonolla tavalla. Lumottu ruusu oli upean näköinen, ja mielestäni oli hyvä, että osa linnaakin sortui aina terälehden tippuessa: näin taika tuli konkreettisemmaksi. Sen sijaan pitää vielä sanoa, että Hirviön taikakirja, jonka avulla hän ja Belle matkustivat Pariisiin, oli mielestäni turha lisäys elokuvan tarinaan. Eiköhän Bellen äidin kohtalo olisi voinut toisellakin tapaa selvitä. Mielestäni alun prologi tanssiaisineen oli kiva: oli kiva nähdä, miltä ylpeä prinssi näytti ennen taikaa ja miten hän käyttäytyi. Hirviön ja Bellen välinen tanssiaiskohtaus oli upea, ja Bellen keltainen mekko ihana. Elokuvan puvustus oli mielestäni loistelias, ja väliin nähtävät valkoiset peruukit ja puuteroidut naamat toivat hauskuutta elokuvaan. Beauty and the Beast oli siis hyvä elokuva, mutta olisin kaivannut siihen lisää tunnetta erityisesti pääosakaksikon osalta. En nyt päässyt täysin uppoutumaan heidän romanssiinsa. Siksipä annankin elokuvalle arvosana-asteikolta 4-10 numeroksi 8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!