Onkin kerennyt kulua jo aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin tänne blogiin mielipiteitäni Disneyn live action -elokuvista. Onkin aika päästää taas näppäimistöni valloilleen, ja kirjoittaa ajatuksia pariin Disney-elokuvaan liittyen: yhteen vanhaan ja yhteen uuteen. Yhteinen nimittäjä elokuvilla on Maija Poppanen. :)
Maija Poppanen (1964)
Maija Poppanen on oikea klassikko Disneyn live action -elokuvien joukossa. Tämä musikaali sulattaa sydämeni aina uudestaan ja uudestaan - vaikka en olekaan elokuvaa kauhean monta kertaa nähnyt. :) Ensimmäisellä kerralla elokuvaa katsoessani jouduin kaiken lisäksi lopettamaan sen kesken, sillä minua alkoi väsyttää ihan hirmuisesti! Ehkäpä Poppasen laulu Stay Awake sai minut lasten tapaan nukahtamaan... Elokuvaan ei liity minulla mitään nostalgisia tunteita, sillä näin elokuvan ensimmäistä kertaa ehkä toissavuonna. Silti pidän Maija Poppasesta kovasti.
Maija Poppasessa parasta on mielestäni laulut. Laulut tekevät elokuvasta minulle mielenkiintoisen kokonaisuuden, sillä ilman lauluja meno saattaisi tuntua välillä liian puuduttavalta näin vanhassa elokuvassa. Monien mielestä elokuvissa olevat laulut yleensä pilaavat sen juonen, mutta minusta laulut taas ovat se syy, miksi Maija Poppasta katson kerran jos toisenkin. Ja Maija Poppasen laulut jäävät varmasti soimaan päähän elokuvan jälkeen! A Spoonful of Sugar, Jolly Holiday, Super-cali-fragil-istic-expi-ali-docious, Feed the Birds (tuppence a bag), Chim Chim Cheree ja Let's Go Fly a Kite ovat parhaimmat elokuvan lauluista! Elokuvan säveltäjät Richard M. Sherman ja Robert B. Sherman ovat tehneet loistavaa työtä laulujen suhteen, ja mukana on ihanan iloisia (Jolly Holiday) kuin myös ihanan herkkiä (Feed the Birds (tuppence a bag)) lauluja. Laulujen sanat ja melodia ovat onnistuneet, kuten myös laulajien/näyttelijöiden valinnat.
Maija Poppasta näyttelee ihanainen nainen Julie Andrews, joka suoriutuu roolityöstään loistavasti. Maija Poppasesta muokkautuu hänen näyttelemänään ystävällinen mutta salaperäinen, herkkä mutta tiukka lastenhoitaja. Maija Poppasen hyvää ystävää, Perttua, näyttelee Dick van Dyke, joka 60-luvulla oli ilmeisesti kuuluisa amerikkalainen show-tähti. Minä en ole häntä nähnyt muualla kuin Maija Poppasessa, mutta hänen koominen liikekielensä on varmasti ollut syypäänä suosioon (Jim Carreymaiseen tapaan). Elokuvan Pankki(Banks)-perheeseen kuuluu lapset Anna (Karen Dotrice), Mikko (Matthew Garber), rouva Vilma eli äiti (Glynis Johns) sekä isä herra Yrjö Pankki (David Tomlinson), ja kaikki suoriutuvat minusta hyvin rooleistaan. Herra Pankki sulattaa varsinkin minun sydämeni, ja vasta Saving Mr. Banks -elokuvan katsottuani tajusin kunnolla Maija Poppasen teeman. Elokuva on ihanan pirteä ja värikäs musikaali, mutta sillä on myös oma sanomansa. Kysymys kuuluukin, kuka on Maija Poppasen päähenkilö? Itse Maija, Mikko ja Anna vai kenties herra Pankki...?
Maija Poppanen on ihanan värikäs musikaali, kuten edellä tuli jo sanottua. Perttu puhuttelee välillä ruudun läpi katsojia, ja tämä neljännen seinän rikkominen tuo katsojan lähemmäs tapahtumien keskipistettä. Elokuvaan on saatu mukaan myös animaatiota. Mielestäni on loistavaa, että animoituun maailmaan siirrytään taianomaisesti nimenomaan piirrustuksen kautta: piirrustuksessa seikkaillessa ympäristön piirrosmaisuus ei käy niin pahasti silmään muuten näytellyssä elokuvassa. Maija Poppanen tuo myös ihanasti vanhaa nostalgiaa ruudun kautta kotiin, sillä elokuvan vanhuus on nähtävissä elokuvan laadussa. Ainoa asia, mistä Maija Poppasessa valitan, on Pankkien naapuri amiraali Poiju. En ymmärrä, mikä merkitys hänellä on elokuvalle? Toki hän tutkii säätä ja kertoo, milloin tuuli muuttuu, ja hänen ampumansa tykinkuulat saavat Pankkien huonekalut heilumaan... mutta emmekö olisi voineet elää hyvin ilman amiraaliakin? Pöh. Jos minun pitäisi antaa Maija Poppaselle kouluarvosana asteikolla 4-10, antaisin elokuvalle arvosanaksi 9,5.
Saving Mr. Banks on elämänkerrallinen elokuva, ja se kertoo siitä, miten Walt Disney ja P.L.Travers (Maija Poppasen keksinyt kirjailija) yrittävät tehdä yhteistyötä Maija Poppanen -elokuvan suhteen. Elokuvan alussa yhteistyötä on yritetty tehdä jo 20 vuoden ajan, ja lopulta Disney saa houkuteltua englantilaisen Traversin tulemaan Yhdysvaltoihin elokuvaa suunnittelemaan. Elokuvassa pompataan välillä vuosia taaksepäin katsomaan kohtauksia Traversin lapsuudesta, ja hänen lapsuutensa linkittyy hyvin vahvasti yhteen Maija Poppasen tarinan kanssa. Elokuvan alussa Travers sanoo tiukasti, ettei hän halua Disneyn elokuvaan yhtään laulua, riemua tai "tyhmää piirrettyä". Katsojasta tämä kuulostaa hauskalta, sillä tiedämme, että lopullisesta Maija Poppasesta löytyy nuo kaikki. Vaikka tiedämme, miten elokuva ja Maija Poppasen teko tulee päättymään, on elokuvaa silti kiva katsoa. Elokuvaa katsoessa oli myös kiva bongailla kaikkia Maija Poppaseen kuuluvia viittauksia. Ja aivan mahtavaa on nähdä myös herra Disneyn työhuoneeseen! ;)
Elokuvan päähenkilöä, kirjailija P.L.Traversia näyttelee Emma Thompson. Thompson on mielestäni loistava näyttelijä, ja hän antautuu taas ihanasti Maija Poppasen luojan tunteisiin. Traversissa elokuvan aikana tapahtuvaa muutosta on kiva katsoa. Elokuvan toinen iso nimi on Walt Disney, jota elokuvassa näyttelee Tom Hanks. Hanks näyttelee myös hyvin, mutta EN KESTÄ hänen amerikkalaista aksenttiaan!!! Aksentti on varmasti autenttista Walt Disneytä, mutta se särähtää minun korvaani ainakin Hanksin esittämänä kovasti! Muissa rooleissa elokuvassa nähdään mm. Colin Farrell, Ruth Wilson, Paul Giamatti, Jason Schwartzman ja B.J.Novak.
Saving Mr. Banks on todella mielenkiintoinen elokuva näin Disnörtille, ja uskon sen esittelevän melko realistisesti 60-luvun Disney-studiota sekä Maija Poppanen -elokuvan tekemisen vaikeutta. Elokuva on hyvin surumielinen, ja taisin itkeä pariinkin otteeseen sitä katsoessani. Elokuvaa katsoessa tulee myös nostalginen olo kaikkine Maija Poppanen -vittauksineen, vaikka itse Maija Poppasta en olekaan kuin vasta pari vuotta sitten nähnyt. Saving Mr. Banks on mielestäni onnistunut, kaunis ja koskettava elokuva, ja suosittelen sitä kaikille, joita aihe yhtään kiinnostaa! Arvosanaksi elokuva saa täyden 10!
(Julistekuvat otettu osoitteesta: www.impawards.com)
Maija Poppasessa parasta on mielestäni laulut. Laulut tekevät elokuvasta minulle mielenkiintoisen kokonaisuuden, sillä ilman lauluja meno saattaisi tuntua välillä liian puuduttavalta näin vanhassa elokuvassa. Monien mielestä elokuvissa olevat laulut yleensä pilaavat sen juonen, mutta minusta laulut taas ovat se syy, miksi Maija Poppasta katson kerran jos toisenkin. Ja Maija Poppasen laulut jäävät varmasti soimaan päähän elokuvan jälkeen! A Spoonful of Sugar, Jolly Holiday, Super-cali-fragil-istic-expi-ali-docious, Feed the Birds (tuppence a bag), Chim Chim Cheree ja Let's Go Fly a Kite ovat parhaimmat elokuvan lauluista! Elokuvan säveltäjät Richard M. Sherman ja Robert B. Sherman ovat tehneet loistavaa työtä laulujen suhteen, ja mukana on ihanan iloisia (Jolly Holiday) kuin myös ihanan herkkiä (Feed the Birds (tuppence a bag)) lauluja. Laulujen sanat ja melodia ovat onnistuneet, kuten myös laulajien/näyttelijöiden valinnat.
Maija Poppasta näyttelee ihanainen nainen Julie Andrews, joka suoriutuu roolityöstään loistavasti. Maija Poppasesta muokkautuu hänen näyttelemänään ystävällinen mutta salaperäinen, herkkä mutta tiukka lastenhoitaja. Maija Poppasen hyvää ystävää, Perttua, näyttelee Dick van Dyke, joka 60-luvulla oli ilmeisesti kuuluisa amerikkalainen show-tähti. Minä en ole häntä nähnyt muualla kuin Maija Poppasessa, mutta hänen koominen liikekielensä on varmasti ollut syypäänä suosioon (Jim Carreymaiseen tapaan). Elokuvan Pankki(Banks)-perheeseen kuuluu lapset Anna (Karen Dotrice), Mikko (Matthew Garber), rouva Vilma eli äiti (Glynis Johns) sekä isä herra Yrjö Pankki (David Tomlinson), ja kaikki suoriutuvat minusta hyvin rooleistaan. Herra Pankki sulattaa varsinkin minun sydämeni, ja vasta Saving Mr. Banks -elokuvan katsottuani tajusin kunnolla Maija Poppasen teeman. Elokuva on ihanan pirteä ja värikäs musikaali, mutta sillä on myös oma sanomansa. Kysymys kuuluukin, kuka on Maija Poppasen päähenkilö? Itse Maija, Mikko ja Anna vai kenties herra Pankki...?
Maija Poppanen on ihanan värikäs musikaali, kuten edellä tuli jo sanottua. Perttu puhuttelee välillä ruudun läpi katsojia, ja tämä neljännen seinän rikkominen tuo katsojan lähemmäs tapahtumien keskipistettä. Elokuvaan on saatu mukaan myös animaatiota. Mielestäni on loistavaa, että animoituun maailmaan siirrytään taianomaisesti nimenomaan piirrustuksen kautta: piirrustuksessa seikkaillessa ympäristön piirrosmaisuus ei käy niin pahasti silmään muuten näytellyssä elokuvassa. Maija Poppanen tuo myös ihanasti vanhaa nostalgiaa ruudun kautta kotiin, sillä elokuvan vanhuus on nähtävissä elokuvan laadussa. Ainoa asia, mistä Maija Poppasessa valitan, on Pankkien naapuri amiraali Poiju. En ymmärrä, mikä merkitys hänellä on elokuvalle? Toki hän tutkii säätä ja kertoo, milloin tuuli muuttuu, ja hänen ampumansa tykinkuulat saavat Pankkien huonekalut heilumaan... mutta emmekö olisi voineet elää hyvin ilman amiraaliakin? Pöh. Jos minun pitäisi antaa Maija Poppaselle kouluarvosana asteikolla 4-10, antaisin elokuvalle arvosanaksi 9,5.
Saving Mr. Banks (2013)
Saving Mr. Banks on elämänkerrallinen elokuva, ja se kertoo siitä, miten Walt Disney ja P.L.Travers (Maija Poppasen keksinyt kirjailija) yrittävät tehdä yhteistyötä Maija Poppanen -elokuvan suhteen. Elokuvan alussa yhteistyötä on yritetty tehdä jo 20 vuoden ajan, ja lopulta Disney saa houkuteltua englantilaisen Traversin tulemaan Yhdysvaltoihin elokuvaa suunnittelemaan. Elokuvassa pompataan välillä vuosia taaksepäin katsomaan kohtauksia Traversin lapsuudesta, ja hänen lapsuutensa linkittyy hyvin vahvasti yhteen Maija Poppasen tarinan kanssa. Elokuvan alussa Travers sanoo tiukasti, ettei hän halua Disneyn elokuvaan yhtään laulua, riemua tai "tyhmää piirrettyä". Katsojasta tämä kuulostaa hauskalta, sillä tiedämme, että lopullisesta Maija Poppasesta löytyy nuo kaikki. Vaikka tiedämme, miten elokuva ja Maija Poppasen teko tulee päättymään, on elokuvaa silti kiva katsoa. Elokuvaa katsoessa oli myös kiva bongailla kaikkia Maija Poppaseen kuuluvia viittauksia. Ja aivan mahtavaa on nähdä myös herra Disneyn työhuoneeseen! ;)
Elokuvan päähenkilöä, kirjailija P.L.Traversia näyttelee Emma Thompson. Thompson on mielestäni loistava näyttelijä, ja hän antautuu taas ihanasti Maija Poppasen luojan tunteisiin. Traversissa elokuvan aikana tapahtuvaa muutosta on kiva katsoa. Elokuvan toinen iso nimi on Walt Disney, jota elokuvassa näyttelee Tom Hanks. Hanks näyttelee myös hyvin, mutta EN KESTÄ hänen amerikkalaista aksenttiaan!!! Aksentti on varmasti autenttista Walt Disneytä, mutta se särähtää minun korvaani ainakin Hanksin esittämänä kovasti! Muissa rooleissa elokuvassa nähdään mm. Colin Farrell, Ruth Wilson, Paul Giamatti, Jason Schwartzman ja B.J.Novak.
Saving Mr. Banks on todella mielenkiintoinen elokuva näin Disnörtille, ja uskon sen esittelevän melko realistisesti 60-luvun Disney-studiota sekä Maija Poppanen -elokuvan tekemisen vaikeutta. Elokuva on hyvin surumielinen, ja taisin itkeä pariinkin otteeseen sitä katsoessani. Elokuvaa katsoessa tulee myös nostalginen olo kaikkine Maija Poppanen -vittauksineen, vaikka itse Maija Poppasta en olekaan kuin vasta pari vuotta sitten nähnyt. Saving Mr. Banks on mielestäni onnistunut, kaunis ja koskettava elokuva, ja suosittelen sitä kaikille, joita aihe yhtään kiinnostaa! Arvosanaksi elokuva saa täyden 10!
(Julistekuvat otettu osoitteesta: www.impawards.com)
Maija Poppanen on aivan ihana elokuva. Tykkään siitä niin valtavasti, vaikka myöskään minä en amiraali Poijun roolia ihan ymmärrä.
VastaaPoistaSaving Mr.Banks on taasen tosi jännä historian kuvaus ja mielenkiintonen elokuva, vaikkamonia vähän häiritsee tuo Tom Hanks diinä Disneynä. Jotenkin hän yrittää niin liikaa olla Disney ettei ole. Olen myös kuullut, että oikeasti P.L.Travers ei voinut sietää elokubaa vaikka antoi oikeudet tälle. Siksi elokuvan loppu tuntuikin vähän epärealistiselta.
Maija Poppanen on ihana elokuva. Ehkä amiraali Poijulla on suurempi rooli Traversin kirjoissa, ja hänet on siksi otettu elokuvaan mukaan...? Pitänee kirjoihinkin jossain elämän vaiheessa tutustua, niiden Maija Poppasen kun sanotaan olevan aivan erilainen kuin elokuvan.
PoistaJa joo, saman olen lukenut ettei P.L.Travers voinut Disneyn elokuvaa sietää... Että ei tainnut elämänkerrallisuus mennä elokuvassa ihan nappiin! Toisaaltahan Travershan sanoi elokuvan lopussa inhoavansa elokuvaa, vaikka hänen näytettiin sanovan sen "muka-kovismaisesti" sanoja oikeasti tarkoittamatta. Mutta taisi sanoissa piillä totuus. ;)