Tämän kesän alussa ilmestyi uusin Pirates of the Caribbean -elokuva, Salazar's Revenge. Uuden elokuvan kunniaksi ajattelin kirjoittaa mietelmiäni kaikista Pirates of the Caribbean -elokuvista, joten tässä tulisi teille pitkä teksti purtavaksi.
Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous (2003)
Mustan helmen kirous on mielestäni ehdottomasti paras Pirates of the Caribbean -elokuvista! Elokuva esittelee meille kapteeni Jack Sparrown, Elizabeth Swannin ja Will Turnerin. Kapteeni Sparrow on merirosvo, joka ei ole maineeltaan kovin pelottava - pikemminkin hänen nimelleen nauretaan. Sparrown huojuva olemus antaa aiheen olettaa hänen kärsivän vakavasta alkoholiongelmasta, mutta sameiden silmien takana aivot jylläävät koko ajan suunnitelmia omalla kieroutuneella tavallaan. Johnny Depp tekee loistavan roolisuorituksen kapteeni Jack Sparrowna, eikä ole ihme, että elokuva menestyi niin hyvin! Orlando Bloom on ihana Will Turner, ja hänen näyttelijänsuorituksensa on vakuuttava. Katsoja on täysin Will Turnerin puolella ja haluaa hänen onnistuvan. Keira Knightleyn roolisuoritusta on myös kiva katsoa. Elizabeth Swannin hahmoon ei kuitenkaan pääse läheskään yhtä hyvin sisälle, kuin Jack Sparrown tai Will Turnerin, vaikka Swannin kanssa samaa sukupuolta olenkin.
Mustan helmen kirous on aivan loistava seikkailuelokuva! Elokuvan juoni pyörii Cortézin kirottujen kultakolikoiden ympärillä, ja nimenkin perusteella merirosvoilussa. Elokuvan pahiksena on kapteeni Barbossa (Geoffrey Rush) ja hänen kirottu miehistönsä, jonka ilmestyessä esiin ruudulle pompahtaa jopa kauhuelementtejä. Säikähdän joka kerta kohdassa, jossa Jack-apina (nimi soi päässäni aina Barbossan sanomana: Monkey-Jack) hypähtää yhtäkkiä ruudulle Jack Sparrown silmien eteen jonkin laivalla tapahtuvan taistelun aikana. Onneksi liikaa jännitystä tasapainoitetaan pulppuavalla huumorilla, joka oikeastikin naurattaa elokuvasarjan ensimmäisessä osassa. Jo Jack Sparrown esittely hänen satamaan saapumisineen on aivan mahtava. Mukana on myös suloista romantiikkaa!
Merirosvomaailma on tehty hyvin: tapahtumapaikat ovat upeita, samoin myös lavastus ja puvustus. Erikoistehosteet näyttävät hyviltä vielä tänä päivänä, vaikka elokuva on valmistunut jo vuonna 2003 (eli 14 vuotta sitten!). Elokuvan tunnelmaan meidät virittää mahtava musiikki, jonka on säveltänyt Klaus Badelt. Musiikki jää takuulla soimaan päähän elokuvan jälkeen, ja minä ainakin alan hyppimään ja pomppimaan kuin hullu He's a Pirate -kappaleen soidessa taustamusiikkinani. Mustan helmen kirouksessa kaikki asiat ovat kohdallaan, ja elokuvan katselu on yhtä nautintoa alusta loppuun asti. Siksipä se saa minulta arvosanaksi koulun arvosteluasteikolla numeron 10!
Mustan helmen kirous menestyi teatteriluukuilla niin mukavasti, että sille päätettiin tehdä jatko-osa (jos toinenkin). Kuolleen miehen kirstu jatkaa tarinaa suunnilleen siitä, mihin edellisessä elokuvassa jäätiin. Elizabeth ja William ovat menossa naimisiin, mutta häät estetään parin rikollisen menneisyyden takia: ovathan he auttaneet merirosvoa pakenemaan. Will solmii lordi Beckettin kanssa sopimuksen, että mikäli Will tuo Beckettille Jack Sparrown kompassin, armahdetaan hääparin molemmat osapuolet. Itse asiassa Will solmii elokuvan aikana sopimuksen jos toisenkin useamman henkilön kanssa, ja itse meinaan mennä sekaisin kaikista elokuvan juonenkäänteistä.
Kuolleen miehen kirstu esittelee meille uusia hahmoja Pirates of the Caribbeanin maailmaan. Tapaamme Willin isän, Saappaanraksi-Billin (Stellan Skarsgård), joka työskentelee Davy Jonesin laivalla. Davy Jones on vaikuttava ilmestys parran mustekalamaisine lonkeroineen, ja häntä näyttelee mainio Bill Nighy. Muissa rooleissaan yleensä niin ystävällinen Nighy on saanut tuotua kirotun kapteenin rooliin hienosti julmuutta ja uhkaavuutta. Mielestäni Davy Jones on paljon onnistuneempi pahis kuin loppujen lopuksi aika tylsä Barbossa, ja olisin halunnut nähdä Jonesia enemmänkin Pirates of the Caribbean -elokuvissa. Mukana elokuvassa häärii myös jo aiemmin mainittu lordi Beckett (Tom Hollander), jolla on suurempi rooli elokuvasarjan kolmannessa osassa.
Mustan helmen kirous oli seikkailuelokuva parhaimmillaan. Kuolleen miehen kirstu ei valitettavasti yllä ykkösosan tasolle, vaikka elokuvien elementit samanlaisia ovatkin. Ehkä suurin ero ensimmäiseen osaan verrattuna on siinä, että Kuolleen miehen kirstu on paljon synkempi seikkailu, eikä enää pelkkää huumoria ja ilottelua (vaikka niitäkin elokuvasta toki löytyy). En pidä elokuvan lopusta, joka jää niin kesken. Mielestäni elokuvasarjan yksittäisilläkin elokuvilla tulisi olla ainakin suht selkeä loppu, jotta katsoja saa jonkun tyydytyksen elokuvakatsannolleen. Toisaalta nyt kun mietin, niin Star Wars- tai Lord of the Rings -sarjojen loput ovat minusta onnistuneita, vaikka niissäkin juonet jäävät usein pahasti kesken. Jokin Kuolleen miehen kirstun lopussa minua silti ärsyttää.
Vaikka olenkin nyt kritisoinut Kuolleen miehen kirstua synkkyydestä, on elokuva silti viihdyttävää katsottavaa. Jack Sparrow naurattaa yhä, ja elokuvassa nähdään mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimmista miekkailukohtauksista myllyn pyörässä. Ja maisemat ovat yhä aivan upeita! Elokuva saakin arvosanakseen numeron 8.
Maailman laidalla jatkuu suoraan siitä, mihin elokuvasarjan toisessa osassa jäätiin. Kaikki on päin mäntyä, Mustan helmen miehistö yrittää pelastaa Jack Sparrown, Will ja Elizabeth yrittävät korjailla rikkoutuneita välejään ja lordi Beckett haluaa tuhota kaikki merirosvot. Hän ohjaa Davy Jonesia tämän sydämen avulla halliten näin meriä. Kaikki merirosvokapteenit kokoontuvat yhteen voittaakseen Beckettin ja Davy Jonesin. Mukaan soppaan on herätetty hengistä kapteeni Barbossa, ja taustalla vilahtaa myös Jack Sparrown isä! Siis mitäh!??!?!
Edellinen Pirates of the Caribbean oli jo sekavampi juoneltaan kuin ensimmäinen, mutta kolmannessa vastaan kävelee kyllä se pahin sekametelisoppa. Juonenkäänteitä on minusta aivan liikaa. Muistelen, että ensimmäistä kertaa elokuvan nähdessäni olin aivan pihalla sen tapahtumista. Toisilla katselukerroilla sitä tietysti tajuaa enemmän. Elokuva on kakkososan tapaan synkkä, ja muistaakseni melko alussa elokuvaa hirtetään pitkä jono merirosvoja, joihin kuuluu myös lapsipiraatti. Nyyh! :'( Elokuvasta on yritetty tehdä myös mahdollisimman eeppinen ja erityisesti viimeinen taistelu merellä Calypson aiheuttamine myrskyineen yrittää olla eeppistä taistelutaidetta - mutta minusta se on vain tylsä. Elokuvan alussa nähtävä Jack Sparrown elämä Davy Jonesin loukussa valkoisella hietikolla on minusta myös tylsää katsottavaa. Ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa elokuvasarjaa Jack Sparrown huumori alkaa olla jo kulunutta...
Maailman laidalla -elokuvasta löytyy toki myös hyviä kohtauksia. Pidän kohtauksesta, jossa Mustan helmen miehistö keikauttaa laivansa ylösalaisin päästen näin kuolleiden merelle. Pidän myös siitä, kuinka Elizabethistä tulee kapteeni: hän ei ole enää neito pulassa. Vaikka kylläpä Elizabeth on koko elokuvasarjan ajan ollut itsenäinen vahva nainen, mutta nyt hän saa siitä vihdoin tunnustusta. Pidän myös elokuvan lopusta, joka sitoo täydellisesti kolme ensimmäistä Pirates of the Caribbean -elokuvaa toisiinsa. Tähän olisi ollut hyvä lopettaa, mutta kuinkas sitten kävikään... Arvosanaksi Maailman laidalla saa kuitenkin 8.
Mielestäni oli törkeää, kun Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä ilmestyi. Mielestäni elokuvasarja olisi loppunut niin täydellisesti kolmanteen osaansa. Erityisen törkeää minusta oli se, ettei neljännessä elokuvassa nähtäisi William Turneria tai Elizabeth Swannia, sillä heidän suhteensa seuraaminen oli parasta kolmessa ensimmäisessä elokuvassa. Epäilin, voiko sarja jatkua pelkän Jack Sparrown huumorin varassa. Epäilin elokuvan olevan huono. Niinpä en käynyt katsomassa sitä teatterissa, toisin kuin kaikki edelliset. Ja täytyy sanoa, että ennakkoluuloni pitivät valitettavasti kerrankin paikkansa...
Vierailla vesillä -elokuvassa Jack Sparrow etsii nuoruuden lähdettä, johon viitattiin jo edellisen elokuvan lopussa. Sparrow ei ole kuitenkaan ainoa, joka lähdettä etsii, vaan legendaarinen kapteeni Mustaparta etsii myös ikuista elämää. Tälläkin kapteenilla on jotain kalavelkoja Sparrown kanssa, mikä ei ole mikään yllätys... Tilannetta mutkistamaan tulee Angelica Teach, Mustaparran tytär ja Sparrown eksä. Mukana seikkailussa pyörii englantilaista retkikuntaa johtava Barbossa (!) sekä espanjalainen retkikunta.
Vierailla vesillä on mielestäni huono elokuva. Jack Sparrown hahmo tuntuu elokuvassa tekemällä tehdyltä, eikä hänen huumorinsa ole enää niin spontaania kuin edellisissä elokuvissa. Asia onkin varmasti näin: nyt repliikit on kirjoitettu, kun ykkösosassa Johnny Depp sävelsi huumoria päästään. Jack Sparrow on elokuvan päähenkilö, mutta siltä se ei aina tunnu. Angelica (Penelope Cruz) on ärsyttävä hahmo, ja Mustaparta (Ian McShane) on todella unohdettava pahis. Willin ja Elizabethin rakkausroolin elokuvassa ovat saaneet lähetyssaarnaaja Philip Swift (Sam Claflin) ja merenneito Syrena (Àstrid Bergès-Frisbey). Pari on välillä ihan söpö, mutta romanssi tuntuu väkisin väännetyltä. Plussaa elokuvalle voi antaa siitä, millaisena merenneidot on kuvattu. Merenneidot eivät todellakaan ole suloisia pärskyttelijöitä, vaan vaarallisia ja hurjia. Minua jännittää oikeasti aina majakka-kohtauksessa merenneitojen hyökkäillessä merirosvojen kimppuun!
Vierailla vesillä on siis mielestäni sarjan huonoin elokuva, sarja olisi ollut hyvä trilogiana. Todellisen fanin on kuitenkin nähtävä tämäkin elokuva, mutta älkää odottako elokuvan olevan yhtä laadukas kuin aiemmat. Ja vaikka pidän elokuvaa huonona, ei se silti täyttä kuraa ole. Seikkailu vie mukanaan, ja kyllä minä tätä elokuvaa katson mieluummin kuin vaikka Ice Age -sarjan jatko-osia. Arvosanaksi Vierailla vesillä saa siis minun asteikollani keskitason verran pisteitä, eli 7.
Uusin Pirates of the Caribbean sai minussa taas odotusta aikaan. Elokuvassa nähtäisiin Orlando Bloom William Turnerin roolissa, eli elokuva yhdistyisi alkuperäiseen trilogiaan. Ainoa asia, mikä elokuvassa ärsytti etukäteen, oli sen nimi. Ensinnäkin kaikki muut Pirates of the Caribbean -elokuvat ovat saaneet suomenkielisen nimen, miksi viidennessä osassa pitää olla englanninkielinen otsikko? Ja mikä ärsyttävämpää, Yhdysvalloissa elokuva kulkee nimellä Dead Men Tell No Tales, mutta eurooppalaiseen versioon nimi on pitänyt vaihtaa Salazarin kostoksi! Mitä ihmettä!? Nimenvaihdoksen syynä on ilmeisesti se, että Salazar-hahmo halutaan tehdä tunnetummaksi eurooppalaiselle yleisölle laittamalla nimi otsikkoon... Tässä ei ole mielestäni mitään järkeä.
Kävin katsomassa Salazar's Revengen elokuvateatterissa vasta pari päivää sitten. Elokuvassa yritetään etsiä legendaarista Poseidonin kolmikärkeä, jolla voi murtaa meren kiroukset. Pääroolissa on Willin ja Elizabethin poika, Henry Turner (Brenton Thwaites), joka haluaa kolmikärjen avulla murtaa isänsä kirouksen. Hänen kanssaan matkalle lähtee Carina Smyth (Kaya Scodelario), joka haluaa löytää kolmikärjen kunnioittaakseen oman isänsä muistoa. Carina vannoo tieteen nimeen, Henry taas uskoo yliluonnollisiin voimiin, ja parin uskomusten eroa alleviivataan vähän liikaakin elokuvan aikana. Carinan ja Henryn välillä nähdään myös romanssi, joka tuntuu aluksi pakotetulta, mutta lopulta pari voitti minut puolelleen. Henryn ja Carinan kanssa kolmikärkeä etsii Jack Sparrow, joka haluaa murtaa sillä Salazarin kirouksen. Salazar on nimittäin päässyt vapaaksi Paholaisen kolmiosta, ja hän haluaa tuhota kapteeni Sparrown.
Kuollut kapteeni Salazar ja hänen kuollut miehistönsä on aivan upealla tavalla toteutettu! Miesten vaatteet ja hiukset "leijuvat" ilmassa aivan kuin he olisivat koko ajan veden alla, ja osalta miehistöstä puuttuu raajoja ja päitä. Näiden kirottujen piraattien kulkua on hieno seurata, ja erityisen hienoja ovat myös kuolleet hait ja lokit, jotka hyökkäilevät muita vastaan. Salazarin laivakin on hienosti tehty. Javier Bardem osaa näytellä hienosti pahisrooleja! Jack Sparrow sekoilee taas tuttuun tapaan koko elokuvan ajan. Tässä osassa hahmon ryyppäämistä alleviivataan vielä enemmän kuin edellisissä osissa, joissa Sparrown sekoilun voi kuvitella johtuvan vain miehen luonteesta. Salazar's Revengessä minua lähinnä ärsytti Jack Sparrow, ja kaikkien muiden hahmojen seuraaminen oli mielestäni paljon mukavampaa. Elokuvassa nähdään myös kapteeni Barbossa menestyvänä merirosvona. Olen sanonut hahmoa aikaisemmin tylsäksi, mutta tässä elokuvassa hän sai minun sympatiat puolelleen.
Salazar's Revengessä on pari hienoa kohtausta ja huumori on paikoitellen hauskaa. Hauskana mieleeni on jäänyt erityisesti alussa tapahtuva pankin ryöstö, ja oikeastaan kaikki kohtaukset, joissa Salazar tai hänen kirottu miehistönsä näkyy, on upeaa katsottavaa (vaikka hahmot ovat hirveän näköisiä, mutta ne ovat vain niin hyvin tehtyjä!). Parissa kohtaa elokuva myös kosketti minua: kohdassa, jossa Musta helmi näkyy merellä kaikessa loistossaan ja ihan elokuvan lopussa. Elokuvan ihana loppu antaa anteeksi paljon, ja on tosiaan ihanaa, että se palaa alkuperäisen trilogian pariin. Vierailla vesillä -elokuvan voi unohtaa, Salazar's Revenge on paljon parempi! Arvosanaksi elokuva saa 8.
(Kuvat on otettu osoitteesta www.impawards.com.)
Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006)
Mustan helmen kirous menestyi teatteriluukuilla niin mukavasti, että sille päätettiin tehdä jatko-osa (jos toinenkin). Kuolleen miehen kirstu jatkaa tarinaa suunnilleen siitä, mihin edellisessä elokuvassa jäätiin. Elizabeth ja William ovat menossa naimisiin, mutta häät estetään parin rikollisen menneisyyden takia: ovathan he auttaneet merirosvoa pakenemaan. Will solmii lordi Beckettin kanssa sopimuksen, että mikäli Will tuo Beckettille Jack Sparrown kompassin, armahdetaan hääparin molemmat osapuolet. Itse asiassa Will solmii elokuvan aikana sopimuksen jos toisenkin useamman henkilön kanssa, ja itse meinaan mennä sekaisin kaikista elokuvan juonenkäänteistä.
Kuolleen miehen kirstu esittelee meille uusia hahmoja Pirates of the Caribbeanin maailmaan. Tapaamme Willin isän, Saappaanraksi-Billin (Stellan Skarsgård), joka työskentelee Davy Jonesin laivalla. Davy Jones on vaikuttava ilmestys parran mustekalamaisine lonkeroineen, ja häntä näyttelee mainio Bill Nighy. Muissa rooleissaan yleensä niin ystävällinen Nighy on saanut tuotua kirotun kapteenin rooliin hienosti julmuutta ja uhkaavuutta. Mielestäni Davy Jones on paljon onnistuneempi pahis kuin loppujen lopuksi aika tylsä Barbossa, ja olisin halunnut nähdä Jonesia enemmänkin Pirates of the Caribbean -elokuvissa. Mukana elokuvassa häärii myös jo aiemmin mainittu lordi Beckett (Tom Hollander), jolla on suurempi rooli elokuvasarjan kolmannessa osassa.
Mustan helmen kirous oli seikkailuelokuva parhaimmillaan. Kuolleen miehen kirstu ei valitettavasti yllä ykkösosan tasolle, vaikka elokuvien elementit samanlaisia ovatkin. Ehkä suurin ero ensimmäiseen osaan verrattuna on siinä, että Kuolleen miehen kirstu on paljon synkempi seikkailu, eikä enää pelkkää huumoria ja ilottelua (vaikka niitäkin elokuvasta toki löytyy). En pidä elokuvan lopusta, joka jää niin kesken. Mielestäni elokuvasarjan yksittäisilläkin elokuvilla tulisi olla ainakin suht selkeä loppu, jotta katsoja saa jonkun tyydytyksen elokuvakatsannolleen. Toisaalta nyt kun mietin, niin Star Wars- tai Lord of the Rings -sarjojen loput ovat minusta onnistuneita, vaikka niissäkin juonet jäävät usein pahasti kesken. Jokin Kuolleen miehen kirstun lopussa minua silti ärsyttää.
Vaikka olenkin nyt kritisoinut Kuolleen miehen kirstua synkkyydestä, on elokuva silti viihdyttävää katsottavaa. Jack Sparrow naurattaa yhä, ja elokuvassa nähdään mielestäni yksi kaikkien aikojen hienoimmista miekkailukohtauksista myllyn pyörässä. Ja maisemat ovat yhä aivan upeita! Elokuva saakin arvosanakseen numeron 8.
Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007)
Maailman laidalla jatkuu suoraan siitä, mihin elokuvasarjan toisessa osassa jäätiin. Kaikki on päin mäntyä, Mustan helmen miehistö yrittää pelastaa Jack Sparrown, Will ja Elizabeth yrittävät korjailla rikkoutuneita välejään ja lordi Beckett haluaa tuhota kaikki merirosvot. Hän ohjaa Davy Jonesia tämän sydämen avulla halliten näin meriä. Kaikki merirosvokapteenit kokoontuvat yhteen voittaakseen Beckettin ja Davy Jonesin. Mukaan soppaan on herätetty hengistä kapteeni Barbossa, ja taustalla vilahtaa myös Jack Sparrown isä! Siis mitäh!??!?!
Edellinen Pirates of the Caribbean oli jo sekavampi juoneltaan kuin ensimmäinen, mutta kolmannessa vastaan kävelee kyllä se pahin sekametelisoppa. Juonenkäänteitä on minusta aivan liikaa. Muistelen, että ensimmäistä kertaa elokuvan nähdessäni olin aivan pihalla sen tapahtumista. Toisilla katselukerroilla sitä tietysti tajuaa enemmän. Elokuva on kakkososan tapaan synkkä, ja muistaakseni melko alussa elokuvaa hirtetään pitkä jono merirosvoja, joihin kuuluu myös lapsipiraatti. Nyyh! :'( Elokuvasta on yritetty tehdä myös mahdollisimman eeppinen ja erityisesti viimeinen taistelu merellä Calypson aiheuttamine myrskyineen yrittää olla eeppistä taistelutaidetta - mutta minusta se on vain tylsä. Elokuvan alussa nähtävä Jack Sparrown elämä Davy Jonesin loukussa valkoisella hietikolla on minusta myös tylsää katsottavaa. Ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa elokuvasarjaa Jack Sparrown huumori alkaa olla jo kulunutta...
Maailman laidalla -elokuvasta löytyy toki myös hyviä kohtauksia. Pidän kohtauksesta, jossa Mustan helmen miehistö keikauttaa laivansa ylösalaisin päästen näin kuolleiden merelle. Pidän myös siitä, kuinka Elizabethistä tulee kapteeni: hän ei ole enää neito pulassa. Vaikka kylläpä Elizabeth on koko elokuvasarjan ajan ollut itsenäinen vahva nainen, mutta nyt hän saa siitä vihdoin tunnustusta. Pidän myös elokuvan lopusta, joka sitoo täydellisesti kolme ensimmäistä Pirates of the Caribbean -elokuvaa toisiinsa. Tähän olisi ollut hyvä lopettaa, mutta kuinkas sitten kävikään... Arvosanaksi Maailman laidalla saa kuitenkin 8.
Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (2011)
Mielestäni oli törkeää, kun Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä ilmestyi. Mielestäni elokuvasarja olisi loppunut niin täydellisesti kolmanteen osaansa. Erityisen törkeää minusta oli se, ettei neljännessä elokuvassa nähtäisi William Turneria tai Elizabeth Swannia, sillä heidän suhteensa seuraaminen oli parasta kolmessa ensimmäisessä elokuvassa. Epäilin, voiko sarja jatkua pelkän Jack Sparrown huumorin varassa. Epäilin elokuvan olevan huono. Niinpä en käynyt katsomassa sitä teatterissa, toisin kuin kaikki edelliset. Ja täytyy sanoa, että ennakkoluuloni pitivät valitettavasti kerrankin paikkansa...
Vierailla vesillä -elokuvassa Jack Sparrow etsii nuoruuden lähdettä, johon viitattiin jo edellisen elokuvan lopussa. Sparrow ei ole kuitenkaan ainoa, joka lähdettä etsii, vaan legendaarinen kapteeni Mustaparta etsii myös ikuista elämää. Tälläkin kapteenilla on jotain kalavelkoja Sparrown kanssa, mikä ei ole mikään yllätys... Tilannetta mutkistamaan tulee Angelica Teach, Mustaparran tytär ja Sparrown eksä. Mukana seikkailussa pyörii englantilaista retkikuntaa johtava Barbossa (!) sekä espanjalainen retkikunta.
Vierailla vesillä on mielestäni huono elokuva. Jack Sparrown hahmo tuntuu elokuvassa tekemällä tehdyltä, eikä hänen huumorinsa ole enää niin spontaania kuin edellisissä elokuvissa. Asia onkin varmasti näin: nyt repliikit on kirjoitettu, kun ykkösosassa Johnny Depp sävelsi huumoria päästään. Jack Sparrow on elokuvan päähenkilö, mutta siltä se ei aina tunnu. Angelica (Penelope Cruz) on ärsyttävä hahmo, ja Mustaparta (Ian McShane) on todella unohdettava pahis. Willin ja Elizabethin rakkausroolin elokuvassa ovat saaneet lähetyssaarnaaja Philip Swift (Sam Claflin) ja merenneito Syrena (Àstrid Bergès-Frisbey). Pari on välillä ihan söpö, mutta romanssi tuntuu väkisin väännetyltä. Plussaa elokuvalle voi antaa siitä, millaisena merenneidot on kuvattu. Merenneidot eivät todellakaan ole suloisia pärskyttelijöitä, vaan vaarallisia ja hurjia. Minua jännittää oikeasti aina majakka-kohtauksessa merenneitojen hyökkäillessä merirosvojen kimppuun!
Vierailla vesillä on siis mielestäni sarjan huonoin elokuva, sarja olisi ollut hyvä trilogiana. Todellisen fanin on kuitenkin nähtävä tämäkin elokuva, mutta älkää odottako elokuvan olevan yhtä laadukas kuin aiemmat. Ja vaikka pidän elokuvaa huonona, ei se silti täyttä kuraa ole. Seikkailu vie mukanaan, ja kyllä minä tätä elokuvaa katson mieluummin kuin vaikka Ice Age -sarjan jatko-osia. Arvosanaksi Vierailla vesillä saa siis minun asteikollani keskitason verran pisteitä, eli 7.
Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge (2017)
Uusin Pirates of the Caribbean sai minussa taas odotusta aikaan. Elokuvassa nähtäisiin Orlando Bloom William Turnerin roolissa, eli elokuva yhdistyisi alkuperäiseen trilogiaan. Ainoa asia, mikä elokuvassa ärsytti etukäteen, oli sen nimi. Ensinnäkin kaikki muut Pirates of the Caribbean -elokuvat ovat saaneet suomenkielisen nimen, miksi viidennessä osassa pitää olla englanninkielinen otsikko? Ja mikä ärsyttävämpää, Yhdysvalloissa elokuva kulkee nimellä Dead Men Tell No Tales, mutta eurooppalaiseen versioon nimi on pitänyt vaihtaa Salazarin kostoksi! Mitä ihmettä!? Nimenvaihdoksen syynä on ilmeisesti se, että Salazar-hahmo halutaan tehdä tunnetummaksi eurooppalaiselle yleisölle laittamalla nimi otsikkoon... Tässä ei ole mielestäni mitään järkeä.
Kävin katsomassa Salazar's Revengen elokuvateatterissa vasta pari päivää sitten. Elokuvassa yritetään etsiä legendaarista Poseidonin kolmikärkeä, jolla voi murtaa meren kiroukset. Pääroolissa on Willin ja Elizabethin poika, Henry Turner (Brenton Thwaites), joka haluaa kolmikärjen avulla murtaa isänsä kirouksen. Hänen kanssaan matkalle lähtee Carina Smyth (Kaya Scodelario), joka haluaa löytää kolmikärjen kunnioittaakseen oman isänsä muistoa. Carina vannoo tieteen nimeen, Henry taas uskoo yliluonnollisiin voimiin, ja parin uskomusten eroa alleviivataan vähän liikaakin elokuvan aikana. Carinan ja Henryn välillä nähdään myös romanssi, joka tuntuu aluksi pakotetulta, mutta lopulta pari voitti minut puolelleen. Henryn ja Carinan kanssa kolmikärkeä etsii Jack Sparrow, joka haluaa murtaa sillä Salazarin kirouksen. Salazar on nimittäin päässyt vapaaksi Paholaisen kolmiosta, ja hän haluaa tuhota kapteeni Sparrown.
Kuollut kapteeni Salazar ja hänen kuollut miehistönsä on aivan upealla tavalla toteutettu! Miesten vaatteet ja hiukset "leijuvat" ilmassa aivan kuin he olisivat koko ajan veden alla, ja osalta miehistöstä puuttuu raajoja ja päitä. Näiden kirottujen piraattien kulkua on hieno seurata, ja erityisen hienoja ovat myös kuolleet hait ja lokit, jotka hyökkäilevät muita vastaan. Salazarin laivakin on hienosti tehty. Javier Bardem osaa näytellä hienosti pahisrooleja! Jack Sparrow sekoilee taas tuttuun tapaan koko elokuvan ajan. Tässä osassa hahmon ryyppäämistä alleviivataan vielä enemmän kuin edellisissä osissa, joissa Sparrown sekoilun voi kuvitella johtuvan vain miehen luonteesta. Salazar's Revengessä minua lähinnä ärsytti Jack Sparrow, ja kaikkien muiden hahmojen seuraaminen oli mielestäni paljon mukavampaa. Elokuvassa nähdään myös kapteeni Barbossa menestyvänä merirosvona. Olen sanonut hahmoa aikaisemmin tylsäksi, mutta tässä elokuvassa hän sai minun sympatiat puolelleen.
Salazar's Revengessä on pari hienoa kohtausta ja huumori on paikoitellen hauskaa. Hauskana mieleeni on jäänyt erityisesti alussa tapahtuva pankin ryöstö, ja oikeastaan kaikki kohtaukset, joissa Salazar tai hänen kirottu miehistönsä näkyy, on upeaa katsottavaa (vaikka hahmot ovat hirveän näköisiä, mutta ne ovat vain niin hyvin tehtyjä!). Parissa kohtaa elokuva myös kosketti minua: kohdassa, jossa Musta helmi näkyy merellä kaikessa loistossaan ja ihan elokuvan lopussa. Elokuvan ihana loppu antaa anteeksi paljon, ja on tosiaan ihanaa, että se palaa alkuperäisen trilogian pariin. Vierailla vesillä -elokuvan voi unohtaa, Salazar's Revenge on paljon parempi! Arvosanaksi elokuva saa 8.
(Kuvat on otettu osoitteesta www.impawards.com.)
Oma suosikkini on Kuolleen miehen kirstu, tykkään enemmän synkistelystä, mutta eivät Mustan helmen kirous ja Maailman laidalla kauaksi jää! Vierailla vesillä-leffaa yritin katsoa kerran, mutta se oli mielestäni niin huono, että lopetin sen kesken. :D Salazar's revengin nimisekoilu on saanut minut aivan hämilleen. Mikä ihme on johtanut tähän lopputulokseen?! Itse elokuvaa en ole käynyt katsomassa, mutta kiinnostaisi kyllä, koska ihana Orlando Bloom on tullut takaisin. Mutta kyllähän leffat olisivat saaneet jäädä tuohon Maailman laidalla elokuvaan, näin olisi ollut selkeä trilogia!
VastaaPoistaOi, olen aina kuullut vain, että ihmisten suosikki POTC:sta on Mustan helmen kirous! Kivaa, että joku muu osa nousee jollekin suosikiksi! :) Leffasarja olisi tosiaan saanut jäädä kolmeen osaan, neljäs osa on kertakaikkisesti surkea...
PoistaSuosittelen kyllä käymään katsomassa Salazars Revengen nimisekoilusta huolimatta! Se sai tosiaan jonkinnäköisiä nostalgisia tunteita aikaan, kun siinä oli mukana ihana Orlando Bloom! Harmittavan pieneksi miehen rooli jäi, mutta annettakoon se anteeksi.
Itsekin pidän sarjan elokuvista eniten Mustan helmen kirouksesta, ja se onkin elokuvista ainoa, jonka olen katsonut kokonaan monta kertaa. Se on yksinkertaisesti hieno elokuva, jatko-osissa jokin tuntuu aina vähän väkinäiseltä. Olen samaa mieltä myös Vierailla vesillä -elokuvasta, sitä ei todellakaan huvittaisi katsoa uudelleen. Yleensä muistan näkemäni elokuvat aika hyvin, mutta Vierailla vesillä ei ole millään tavoin mieleenpainuva. En ole vielä nähnyt Salazar's Revenge -elokuvaa, mutta nyt kun olen kuullut siitä kehuja, niin ehkä voisikin käydä katsomassa. Kuulostaa hyvältä, että se on jatkoa alkuperäiselle trilogialle.
VastaaPoistaHiiohei, samaa mieltä olen elokuvista, kuten edeltä olet saanut jo lukea. :) Suosittelen kyllä käymään katsomassa Salazars Revengen, vaikkei se Mustan helmen tasolle ylläkään. Mutta on se ihan kiva kesäelokuva sateisella päivälle. :)
Poista