Pinocchion seikkailut - kirja-analyysi

Pinocchion seikkailut -kirjasta alkaa Ihmeiden aukion ensimmäinen varsinainen "tekstisarja". Tässä kirja-analyysi -sarjassa teen lyhyen ja ytimekkään analyysin alkuperäiskirjoista, joihin Disney-klassikot perustuvat. En näissä analyyseissä ala erittelemään, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on kirjan ja Disneyn elokuvan välillä, sillä sen olen tehnyt jo tiivistetysti Rinki tinki tinkin elokuva-arvosteluissa. Ihmeiden aukion analyysit pysyvät siis pelkästään kirjan parissa. Ja yritän pitää nämä analyysit mahdollisimman lyhyinä, sillä Rinki tinki tinkin puolella elokuva-arvostelut ovat ryöstäytyneet jo käsistä... Ei siis muuta kuin lukuintoa niin tämän tekstin kuin myös esitellyn kirjan parissa!

Kirjoittaja: Carlo Collodi

Sivumäärä: 207

Valmistumisvuosi: 1883

Kuvittaja: Enrico Mazzanti

Suomentaja: Maija Halonen

”Olipa kerran… - Kuningas! pienet lukijani varmaankin heti huudahtavat. – Ei, lapseni, nyt te erehdyitte. Oli kerran puupalanen.”

 

Pinocchion seikkailut kertoo jo nimensäkin mukaan Pinocchiosta, ja niin myös kirjan päähenkilö on Pinocchio. Kirja alkaa siitä, kun Pinocchio syntyy: hänet vuollaan marionettinukeksi puhuvasta halosta. Jo alusta alkaen Pinocchio on hyvin vilkas poika, joka ei tahtoisi mennä tylsään kouluun. Pinocchio tahtoisi vaan huvitella, syödä, nukkua ja viettää rentoa elämää.  Kirjan aikana Pinocchio tajuaa, että tämä huvitteleva elämä ei olekaan sitä parasta mahdollista, vaan omien askareiden, opiskelun ja työn tekemättä jättäminen kostautuu tavalla tai toisella. Pinocchion tapauksessa tämä kostautuminen on yleensä hyvin kärjistettyä. Pinocchio ei kuitenkaan opi elämäntaitoja hetkessä, vaan hänellä menee monta vuotta ja hän kokee monta eri vastoinkäymistä ennen ymmärryksen kasvamista. Lopulta marionetti muuttuu oikeaksi pojaksi. 

Pinocchiolla on monta esikuvaa, viisasta tukijaa, joka johtaa häntä oikealle tielle elämässä. Pinocchion isä, Geppetto, on esikuvista tärkein. Alussa Pinocchio kujeilee isänsä kustannuksella, kuten näyttää tälle kieltä, potkaisee tätä päähän, karkaa ja myy aapiskirjan päästäkseen marionettiesitykseen. Pikku hiljaa Pinocchio kuitenkin oppii, että isä tekee kaikkensa hänen hyväkseen, ja niin hänkin haluaa vastata isänsä hyvyyteen samalla tavalla. Geppettonkin tunteet poikaansa kohtaan muuttuvat kirjan aikana. Aluksi Geppetto pohtii, miksi veistikään niin huonosti käyttäytyvän pojan, sitten hän haluaa poikansa menestyvän ja toivoo tälle vain parasta, ja kirjan lopussa hän on jo hyvin ylpeä pojastaan. 

Toinen Pinocchion tiellä johdattaja on kultakutrinen haltijatar. Haltijatarta kohtaan Pinocchio tuntee koko ajan kunnioitusta, vaikka ahneuksissaan aina pettääkin haltijattaren odotukset. Haltijatar kuitenkin uskoo Pinocchion hyvyyteen, ja lupaa muuttaa hänet oikeaksi pojaksi, jos Pinocchio vain näyttää olevan muutoksen arvoinen. Haltijatarkin muuttuu useaan kertaan kirjan aikana. Aluksi hän esiintyy kultakutrisena tyttönä, jota Pinocchio pitää siskonaan. Seuraavaksi hän on muuttunut aikuiseksi naiseksi, joka äitimäisesti huolehtii Pinocchiosta. Sitten haltijattaresta tulee kultainen vuohi, ja lopuksi haltijatar ilmestyy enää vain äänenä Pinocchiolle tämän unessa. 

Kolmas Pinocchion esikuvista on puhuva sirkka, joka yrittää opettaa Pinocchiolle oikealla polulla pitäytymistä. Pinocchio kuitenkin murhaa sirkan hänen omatuntonsa kolkuttamisesta. Kuollut sirkka ilmestyy Pinocchiolle vielä myöhemmin kummituksena, ja yksi Pinocchiota hoitavista lääkäreistä on elävä sirkka, joka jostain syystä muistaa, kuinka Pinocchio on murhannut hänet… Ota tuosta nyt sitten selvää! Pinocchiossa on myös sivuhenkilöitä vaikka muille jakaa, kuten Pinocchion ystävä Kynttilä, suuri haikala ja mestari Kirsikka, eikä unohdeta Pinocchiota huijaavia kettua ja kissaa! 

Pinocchion seikkailut -kirja kertoo siis lukijalle, millainen on hyvä poika. Hyvistä tytöistä kirjassa ei pukahdeta mitään, sillä hyvät tytöthän olivat kirjan kirjoittamisen aikana vain äitiä kotiaskareissa auttavia tottelevaisia tyttöjä. Seikkailut ja koko elämä tapahtui poikien maailmassa. Hyvä poika on kirjan mukaan sellainen, joka opiskelee ja hoitaa työnsä säntillisesti, eikä koskaan pistä vastaan auktoriteeteille. Tätä ajatusmaailmaa kuvaa kirjasta otettu lause: ”Se on nyt sinun kohtalosi, sillä on kirjoitettu viisauden lakikirjaan, että kaikki tottelemattomat pojat jotka eivät välitä kirjoista, koulusta, eivätkä opettajista, vaan tahtovat viettää päivänsä leikkimällä ja huvittelemalla, ne ennemmin tai myöhemmin muuttuvat pieniksi aaseiksi.” Satu kertoo konkreettisilla tapahtumilla, mitä käy huonosti käyttäytyville pojille. He saattavat joutua rosvojen varastelun kohteeksi, heidät saatetaan hirttää, heitä saatetaan luulla päivälliseksi tai he saattavat muuttua aaseiksi. Kirja on varmasti aikanaan toiminut mainiona ”älä tee näin” -oppaana nuorille iltasadun kuuntelijoille. 

Kirjan kertojana toimii kaikkitietävä kertoja, joka eläytyy kirjan hahmojen kohtaloon ja surkuttelee heitä. Kertoja on myös hyvin opettavainen, sillä aina sivulauseessa hän muistuttaa lukijaa siitä, miten Pinocchion kulloinenkin käytös on huonoa. Kertoja myös puhuttelee suoraan lukijaa, kuten tekstini alussa olevasta lainauksesta huomaa. Pinocchion seikkailuiden jokaisen luvun otsikkona toimii pieni tiivistelmä siitä, mitä luvussa tulee tapahtumaan. Kirjan tapahtumissa pysyisi siis ihan hyvin perillä, jos lukisi vain jokaisen luvun tiivistelmän. Sivujen välissä vilahtelee myös Enrico Mazzantin piirtämät upeat mustavalkoiset kuvat, joiden avulla pienempienkin lukijoiden mielenkiinto säilyy yllä. Kaiken kaikkiaan Pinocchion seikkailut on oiva satukirja tämänkin päivän lapsille, vaikka osa tapahtumista tuo ilmi liikaa 1883-luvun konservatiivisia käsityksiä. 

Lumikki ja seitsemän kääpiötä -kirja

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on Disney Pressin vuonna 1993 kustantama kirja Disneyn Lumikki-klassikosta. Kirja kertoo klassikon tapahtumat yhtään niitä muuttamatta. Lumikki ja seitsemän kääpiötä on jaettu parin sivun pituisiin lukuihin, jotta vanhempien on helppo rytmittää tarina lapsilleen sopiviksi iltasatupätkiksi. Tosin toivottavasti vanhemmilla on sen verran järkeä, ettei tarinaa jätetä juuri jännittävimmissä kohdissa kesken, vaan esim. Lumikin eksyttyä metsään tarinaa luetaan siihen asti, että hän löytää kääpiöiden mökin. Kirjassa on ihana kuvitus, ja jokaisella aukeamalla toinen sivu on kuvaa ja toinen tekstiä. Harmi, ettei kirjan kuvittajaa sanota missään, sillä kuvat on selkeästi tehty juuri tätä kirjaa varten. Lumikki ja seitsemän kääpiötä -kirjan olen saanut joskus lapsena itselleni.

Dominoivia nukkeja

Palaamme nyt siihen aikaan, kun olin pieni tyttönen ja leikin Barbieilla. Tietysti omistin Disney-Barbieja; luulen, että kaikki ovat omistaneet niitä. Tai ainakin kaikki kaverini, joiden kanssa olen joskus leikkinyt Barbieilla. :) Pocahontas-Barbie oli yksi lempparinukeistani. Hänen hiuksiinsa tuli raitoja, kun niitä huljutteli kylmän veden alla. Tietysti heti Barbien saatuani laitoin koko nuken veden alle, ja raitojen ilmestymisestä ei enää myöhemmin ollut iloa. :) Pocahontasilla oli pukunsa lisäksi mukana kampa ja kaulakoru, mutta kaulakoru on hävinnyt jonnekin ajan kuluessa. Omistin myös Esmeralda-nuken, mutta itse nukke meni rikki jo varmaan viime vuosituhannen puolella, jolloin se heitettiin roskiin. :O Esmeraldan mekot kuitenkin jäivät ilahduttamaan muita Barbieita. Esmeraldalla oli mukanaan kaksi mekkoa; hänen normaaliivaatteensa ja roviomekko, sekä tietysti kampa.

Tässä tekstissä päivänvalon näkee myös Notre Damen kellonsoittaja -domino, jota en muista niin hirveästi pienenä pelanneeni. Ehkä pelissä oli liian hankalat säännöt, tai sitten vaihtoehtoisesti liian helpot sellaiset.  Dominossa on kuitenkin hienot kuvat, ja muistan jo lapsena ihastelleeni kannen romanttista kuvaa! :)

Asiasta kolmanteen: minulla on ollut tapanani pienentää kuvia ennenkuin laitan ne blogiin esille. Nyt kysyn teiltä: ovatko kuvat liian huonolaatuisia, pitäisikö minun ladata tänne isompia ja tarkempia kuvia? Yllä olevat kuvat näyttävät ainakin minun silmääni hieman sumeilta ja epäselviltä...

Disney aarteet ja -aarrekammio

(Nämä kirjat olen joskus esitellyt Rinki tinki tinkissä.)

Disney aarteet -kirjan hankin alkuvuodesta itselleni. Kirja kertoo Walt Disneyn urasta keskittyen Mikki Hiireen, animaatioihin, vanhojen animaatioiden hahmoihin (mm. Aku Ankka ja Hessu Hopo) sekä Disneylandiin. Kirjasta mielenkiintoisen tekee se, että kaiken tekstin ohella kirjassa on paljon kuvia ja erilaista oheismateriaalia kuhunkin tekstiin liittyen (kuten esimerkiksi alla näkyvä Lumikki-lautapeli). Lisäksi kirjan mukana tuli CD, jolla pääsee kuulemaan Walt Disneyn haastatteluja kirjan kappaleiden aiheista. Huu! Aika mahtava Disney-tietopaketti! Kirjan olen jo lukenut, mutta CD:tä en ole vieläkään kuunnellut. Ostin kirjan huuto.netistä, ja siinä näkyy käytön jäljet, mutta yllättävän hyväkuntoisena kirja on säilynyt!

Disney aarrekammio on yllä esitellyn Disney aarteet -kirjan jatko-osa. Tämä pinkki kirja on paljon ohuempi edeltäjäänsä verrattuna, ja siinä kerrotaan ehkä enemmän animaatioelokuvista. Kaikkea lisämateriaalia löytyy taas sivujen välistä (mikä ei kyllä näy näistä kuvista), mutta tällä kertaa kirjan mukana ei tule CD:tä. Disney aarrekammion ostin pari vuotta sitten Suomalaisesta kirjakaupasta, ja sen ostaessani minulle tulikin tarve ostaa kirjan sininen edeltäjä. Nyt olen molempien kirjojen onnellinen omistaja!

Soundtrackit 1.

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee neljä soundtrack-levyä, jotka ovat uusimmat hankintani soundtrack-osastolla. Taidan jossain vaiheessa esitellä myös vanhemmat levyni, mutta aloitetaan nyt näistä! Luvassa siis Aristokatit-, Liisa Ihmemaassa-, Kaksin karkuteillä- ja Prinsessa Ruusunen -elokuvien soundtrackit, jotka olen kaikki hankkinut CDON.comista. Soundtrackhan on siis levy, johon on koottu aina tietyn elokuvan kaikki kappaleet, niin lauletut laulut kuin taustamusiikit.

(Loput tämän postauksen tekstit on siirretty tänne suoraan Rinki tinki tinkistä.)

Liisa Ihmemaassa -levy on kuin kuuntelisi elokuvasta tehtyä radioversiota. Liisa Ihmemaassa -elokuvassa on niin paljon lauluja ja puhelaulua, että melkein jokaisesta kohtauksesta on levyllä jotain. Laulut ovat ihanan vanhanaikaisia; ovathan ne äänitetty vuosina 1948-1951. Liisa Ihmemaassa -levyn laulut ovat hyvin oikukkaita, monimutkaisia, lyhyitä ja erikoisia, joten kuuntelukokemuksestakin tulee hyvin erikoinen kokemus. Levy vaatiikiin kuunneltavakseen keskittymistä ja oikeaa mielialaa, taustamusiikkina se on kenties liian sekava.

Aristokatit -elokuvan soundtrackistä löytyy samaa vanhanaikaisuutta kuin Liisa Ihmemaasta. Levy on todella lyhyt, sillä se kestää kokonaisuudessaan vain puoli tuntia! Monet elokuvan taustamusiikin teemoista soitetaankin levyllä vain kerran lyhyesti, vaikka elokuvassa sama teema toistuisi pidempään ja hieman kehittyen. Levyn kansilappusen (tai mikä sen nimi ikinä onkaan, mistä löytyy laulujen sanat yms.) kuvat eivät ole kuvakaappauksia elokuvasta, mikä on mielestäni tyhmää. Aidot ja alkuperäiset kuvat olisivat paljon parempia, kuin levyä varten tehdyt! Onneksi musiikki on kuitenkin mahtavaa! Paras kappale on Ev'rybody Wants to Be a Cat!!! Olen kuitenkin sitä mieltä, että suurin osa kappaleista on parempia suomeksi esitettynä.

Kaksin karkuteillä -elokuvan soundtrack on näistä neljästä levystä mielestäni paras! Kappaleiden äänitys on tapahtunut nykyaikaisilla äänentallennusvälineillä, joten kaikki äänet tulevat korviin selkeästi. Ensimmäistä kertaa levyä kuunnellessani arastelin englanninkielisiä lauluja, mutta nyt vieraskielisiin versioihin on jo tottunut. Taustamusiikkikin tulee esitetyksi aina kokonaisuudessaan, ja levyä kuunnellessa eläytyy elokuvan tapahtumiin, vaikkei kuvamateriaalia näekään. Esimerkiksi kappaleet Kingdom Dance, Waiting for the Lights ja The Tear Heals saavat sydämen sykkimään liikutuksesta. Viimeinen kappale Something That I Want (joka soi elokuvan lopputekstien aikana) saa aina hyvälle tuulelle! Kansilappuseenkin on panostettu, ja vaikkeivat kaikki kuvat suoraan elokuvasta olekaan, näyttävät ne silti hyviltä (toisin kuin Aristokattien levyssä). Suosittelen tämän levyn ostoa, jos tykkäätte perinteisistä soundtrackeistä!

Prinsessa Ruususen -soundtrack on todella ihanaa kuunneltavaa. Äänitysjälki on ihanan vanhanaikaista, ja kansilehden välissä olevat laulujen sanat ja elokuvasta otetut kuvat mahtavia. Koko komeuden kruunaa kansilehdessä olevat luonnokset ja hahmotelmat elokuvassa seikkailevista hahmoista. Myös levyssä oleva linnan kuva on upea! Levyä kuunnellessa pääsee hyvin elokuvan tunnelmaan, ja kappaleet onkin CD:llä siinä järjestyksessä, missä ne elokuvassakin kuullaan. Pelkät instrumentaalit ja laulut ovat siis sekaisin, eivätkä kaikki laulut ole levyllä ensimmäisenä, niinkuin useimmilla soundtrackeillä.