"Upea 5 Disney klassikon keräilypakkaus!"

Aloin esitellä viime vuonna Disney DVD-kokoelmaani klassikko kerrallaan. Esittely on nyt yli vuoden verran jumittanut Bambissa, joten eiköhän ole aika esitellä seuraava DVD - tai itse asiassa DVD-boksi. Disney-klassikoita sisällään pitäviä DVD-bokseja on ilmestynyt kymmenittäin eri elokuvakokoonpanoissa. Itse ostin Disnörtteyteni alkuaikoina alla olevan "upean 5 Disney klassikon keräilypakkauksen". Kotelo on ilmestynyt vuonna 2006, mutta olen ostanut sen vasta pari vuotta myöhemmin. Viiden elokuvan keräilypakkaus pitää sisällään viisi sota-ajan klassikkoa. Kaikki elokuvat ovat ensimmäisiä DVD-painoksia kyseisistä klassikoista. Ja täytyy sanoa, että ostin boksin ennen kuin olin nähnyt yhtäkään näistä elokuvista... Itse keräilypakkauksen pahvi on nyt jo hieman kulunut, vaikka en säilytäkään DVD:itä siinä, vaan hyllyssä muiden klassikoiden keskellä numerojärjestyksessä.

Keräilylaatikon kannet ovat saaneet kuvansa Melody Timen kannesta. Itse kaikissa viidessä DVD:ssä on samantyylinen ulkomuoto: etukannessa esiintyy melko yksinkertainen kuva ja takakannessa nähdään pari pientä kuvaa elokuvasta. Vain The Three Caballeros eroaa tästä tyylistä, sillä sen takakannessa on vain yksi iso kuva. Kaikkien DVD:iden levyissä on kuva, joka on paria poikkeusta lukuunottamatta sama kuin kannessa. (En nyt ottanut levyistä kuvaa, mutta ehkä se ei haittaa.) Lisämateriaaleja DVD:illä ei ole.

Halutessasi voit lukea Saludos Amigosin elokuva-arvostelun nimeä napsauttamalla.

Halutessasi voit lukea The Three Caballerosin elokuva-arvostelun nimeä napsauttamalla.

Halutessasi voit lukea Make Mine Musicin elokuva-arvostelun nimeä napsauttamalla.

Halutessasi voit lukea Melody Timen elokuva-arvostelun nimeä napsauttamalla.

Halutessasi voit lukea The Adventures of Ichabod and Mr. Toad -elokuvan arvostelun nimeä napsauttamalla.

Tauluja ja tyynyjä

Kotonamme vierailijat voivat pienistä yksityiskohdista päätellä, että talossamme asuu Disnörtti. Jos elokuva-, kirja- tai cd-hyllyä ei tule katsoneeksi, on asunnossamme aikaisemmin esiteltyjen Aku Ankka -jakkaran ja korttiseinän ohella muitakin Disneymäisiä sisustuselementtejä, joista päätelmän voi tehdä. Alla pari sohvatyynyä ja taulua, joita kotoamme löytyy. Makuuhuoneessamme on lisäksi upea Disney-taulukokoelma, mutta siitä kuvia joskus myöhemmin. :)

Sohvatyynyjen joukkoon on maastoutunut Mikki ja Minni. Kuva otettu vanhan sohvan kanssa, nykyään meillä ei ole enää mieheni vanhaa nahkasohvaa, vaan PALJON tyylikkäämpi sohva! ;)

Keittiöstä löytyy pari Mikki ja Minni -taulua.

Olohuoneemme seinää koristaa jättimäinen Star wars -taulu! <3

Kettu ja koira - kirja-analyysi

Kirjoittaja: Daniel P. Mannix
Sivumäärä: 221
Valmistusvuosi: 1967
Kuvittaja: John Schoenherr
Suomentaja: Heidi Järvenpää

”Suuri sekarotuinen vihikoira nukkui tynnyrikopissaan ja näki unta peuranajosta.” 

Aloittakaamme kirja-analyysi Daniel P. Mannixin kirjoittamasta lopputekstistä Kettu ja koira -kirjaan. Lopputekstissä Mannix kertoo, kuinka on tarkkaillut maalla asuessaan pihalla seikkailevien kettujen elämää, ja kuinka on uppoutunut muiden kirjoittamiin kettukuvauksiin ja poiminut sieltä uskottavia ja itse todistamiaan kettujen tapoja. Mannix haluaa kertoa lukijalle, että on pyrkinyt kirjoittamaan kirjansa todenmukaisesti kettujen tavoille uskollisena, mutta ettei kaikkea hänen sanomaansa kannata silti ottaa todesta. Sen enempää kettujen tai metsästyskoirien elämään tutustumatta voin kuitenkin sanoa, että teksti vaikuttaa uskottavalta, joten Mannix on onnistunut tavoitteessaan.

Daniel P. Mannix kirjoitti kirjan Kettu ja koira vuonna 1967. Kirjan tapahtumat sijoittuvat ilmiselvästi Englannin maaseudulle. Kirjassa kerrotaan monen vuoden tapahtumista, välillä kuvaillaan hyvinkin tarkasti tietyn ajan tapahtumia, mutta välillä harpotaan monta vuotta eteenpäin. Ajan kuluminen nähdään myös luonnossa, sillä alussa kaikkialla on peltoja ja hyviä metsästysalueita. Pikkuhiljaa alueelle alkaa tulla ohitusteitä, ja viimeisissä kappaleissa paikalle on rakennettu jo kokonainen lähiö. Kirjassa selitetään siis hyvin kaupungistumisen vaikutuksia maaseudun ja eläinten näkökulmasta. Kirjassa tarinan kertoja vaihtelee paljon, suunnilleen vuorotellen kerrotaan tapahtumia ketun tai koiran näkökulmasta. Siitäpä tulee kirjan nimikin. Vaikka kirjan teksti on pitkälti eläimen elintapojen tai ketun metsästyksen kuvailua, sai se vedettyä minut täysin mukaansa. Vastaavaa ei tapahtunut Felix Saltenin kirjassa Bambi, joka teemoiltaan muuten hyvin samanlainen kirja onkin. Kettu ja koira on yhtenäinen Bambin kanssa siinä suhteessa, että molemmat kirjat alkavat iloisissa ja huolettomissa merkeissä, mutta loppua kohti muuttuvat synkemmiksi ja masentavimmiksi. 

Kirjan ensimmäisessä ja viimeisessä kappaleessa kertojana on Copper-koira. Copper on jo vanha vihikoira, joka ei haluaisi luovuttaa paikkaansa isäntänsä uudelle koiralle. Isäntä ottaa silti vanhan Copperin mukaan vielä jäljittämään saalista, ja ensimmäisessä kappaleessa koira jäljittää karhua, joka on tappanut erään ihmisen. Kirjassa kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti Copperin jäljitysprosessia: kuinka hän haistelee jälkeä ruohikosta, hukkaa välillä jäljen ja nostaa kuononsa ylös maasta haistaakseen auringon lämmön maasta nostattaman hajujäljen. Tämä yksityiskohtaisuus ei ole minusta kuitenkaan tylsää, vaan hurjan mielenkiintoista luettavaa. Copper pohtii myös tarkasti jäljittäjäkoiran ja tappelukoiran eroja, sillä esimerkiksi juuri karhun metsästyksessä tarvitaan tappelukoirien apua. Copper pääsee osallistumaan jopa kettujahtiin hevosten ja ajokoirien kanssa, mutta näitä hyppiviä ajokoiria Copper katselee nenänvarttaan pitkin: eivät he älyä jäljittämisestä mitään! Kirjan varsinainen juoni alkaa siitä, kun kettua jäljittäessä Copperin isännän uusi koira jää junan alle ja kuolee. Copperilla ei ole näin enää kilpakumppania jäljittäjäkoiran tehtävään, mistä hän on todella iloinen. Isäntä ei sen sijaan ole asiasta ollenkaan iloinen, vaan yrittää pakkomielteisesti pyydystää ketun, joka johdatti hänen uuden koiransa junan alle. Tämä jahti jatkuu monta vuotta, ja niin isäntä kuin Copperkin vanhenevat kettua jahdatessaan. 

Suurin osa kirjan luvuista kerrotaan ketun näkökulmasta. Kettu otettiin pienenä ihmisen kasvatettavaksi ihmisen metsästäessä ketun emon ja sisarukset. Ihminen sääli koloon yksin jäänyttä kettua, ja kasvatti tämän aikuiseksi kutsuen kettua nimellä Tod. Kasvaessaan Tod oppi tuntemaan ihmisten tavat. Lopulta kettu kuitenkin halusi vapauteen, ja jätti neljän seinän suojan lähteäkseen luontoon. Kirjassa kerrotaankin ketun selviytymisestä luonnossa; miten ovelasti hän saalistaa ravintoa, millaisia reittejä kulkee ja miten toimii muita kettuja nähdessään. Ketun elämään kuuluu myös oleellisesti ihmisten ja koirien välttely, ja kettua yritetäänkin metsästää tavalla jos toiselle. Häntä yritetään napata ketunraudoilla, ajokoirien avulla, kylvämällä myrkkyä luontoon tai matkimalla ketun ääntä pilleillä ja muilla vekottimilla. Suurimman osan jahtaajistaan Tod päihittää helposti, mutta eräs vanha koira ja tämän isäntä yrittävät napata kettua periksi antamattomasti ja aina uusia tapoja kokeillen. Jahti jatkuu ketun nuoruudesta aina tämän vanhuuteen asti. 

Mannixin kirja eroaa huomattavasti Disneyn klassikosta Topi ja Tessu. Disneyn elokuvan idea on siinä, kuinka koira ja kettu ovat ystäviä luonnon asettamista rajoitteista huolimatta. Kirjassa ystävyydestä ei ole tietoakaan, sillä koira yrittää napata ketun heti ensitapaamisestaan saakka. Kirjassa pääpaino on nimenomaan ketun metsästyksessä ja metsästämisen eri tapojen kuvailulla. Elokuvassa Topi viedään lopussa luonnonsuojelualueelle, kirjan kirjoittamisen aikaan moisista paikoista ei varmaan ollut tietoakaan! Raakuudestaan huolimatta pidin kirjasta todella paljon, ja uppouduin sen maailmaan täysin. Kettu ja koira oli pitkästä aikaa ensimmäinen kirja, jota lukiessani itkin. Viimeistä kappaletta lukiessani en mahtanut itselleni mitään, kyyneleet vain alkoivat virrata silmistäni enkä pystynyt jatkamaan lukemista ennen kuin olin rauhoittunut. Suosittelen siis kovasti kirjan lukemista, mutta varoitan myös, että se on realistisuudessaan raaka ja todella surullinen. 

Aku Ankka: Onnen suosikit - kultainen kirja

Enpäs ole kokonaiseen vuoteen esitellyt Tammen kultaisia kirjoja, vaikka niitä meillä on vielä kunnon kasa! Syntymäpäivieni kunniaksi esittelyvuoroon pääsee Aku Ankka: Onnen suosikit. Kirjassa Aku koittaa miettiä, minkä lahjan hän hankkii Iinekselle. Aku haluaa tietenkin hankkia paremman lahjan kuin Hannu, ja Hannu taas paremman kuin Aku. Serkukset vakoilevatkin toinen toisiaan selvittääkseen, minkä lahjan toinen ostaa, mutta kumpikaan ei taida saada selville toisen aikomuksia. Loppujen lopuksi epäonninen Aku päihittää kerrankin Hannun ostamalla Iinekselle lahjaksi suloisen kissanpennun (joka näyttää Aristokattien Berliozin ja Toulousen yhdistelmältä). Hannun hankkima ravintolaillallinen ei kelpaa Iinekselle, joten serkukset lähtevät juhlimaan ravintolaan yhdessä Iinestä! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

The New Illustrated Treasury of Disney Songs

Rakkain nuottikirjani on The New Illustrated Treasury of Disney Songs. Olen saanut kirjan joululahjaksi joskus monta monta vuotta sitten. Minulla on nuottikirjasta 5. painos, mutta kirjasta on olemassa ainakin kuusi painosta. Kirjan kappaleet vaihtelevat jonkun verran eri painoksista riippuen, mutta perus-Can You Feel the Love Tonightit ja Heigh-Ho:t on kaikissa painoksissa samat. Disney Songs -nuottikirja pitää sisällään yhteensä 68 (!) laulun nuotit ja sanat. Nuottikirja on siis todella paksu, siinä on yhteensä 272 sivua. Laulut on kirjaan järjestelty niiden julkaisemisvuoden perusteella: ensimmäisenä kappaleena on Minnie's Yoo Hoo ja viimeisenä Yo Ho (A Pirate's Life for Me), tosin animaatioista viimeisenä käsitellään Karhuveljeni Koda.

Disney Songs (5. painos) sisältää siis lauluja Disneyn animaatioelokuvista, lyhytanimaatioista ja live action -elokuvista. Laulukirjassa on myös kappaleita Disneyn huvipuistoista ja Mickey Mouse -clubin tunnuslaulu. Nuoteissa kulkee ylhäällä melodia sanoineen, ja melodiaviivaston alapuolelle on laitettu säestystä varten nuotit molemmille käsille. Tykkään kovasti kirjaan sävelletyistä säestyksistä, ne ovat juuri sopivan tasoisia minulle. Osa on liian helppoja, ja osa todella haasteellisia - eli niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin saa soittaessa kokea. :) Disney Songs -nuottikirjassa minua harmittaa se, että osa kappaleista ei ole mahtunut kirjaan kokonaan. Esimerkiksi Under the Sea -laulun säestys loppuu juuri kappaleen vaihtuessa eri sävellajiin. Sanat lauluun löytyy kokonaisuudessaan seuraavalta sivulta, mutta nuottikuvaa ei löydy kuin 2/3 laulusta. 

Jokaisen laulun alussa on pieni kuva elokuvasta tai huvipuiston kohteesta, jossa kyseinen laulu kuullaan. Laulukirjan alussa on kerrottu 9 aukeaman verran lyhyesti tietoutta Disneyn musiikista eri aikakausina. Rakastan Disney Songs -nuottikirjaa, ja se on yksi elämäni parhaista joululahjoista! Pitäneekin tästä mennä lauluja soittelemaan ja lauleskelemaan!

Soundtrack 9.

Esittelin vuosi sitten marraskuussa ensimmäisen omistamani Disneyn The Legacy Collection -CD:n, Pinocchion, ja  helmikuussa esittelyvuoroon pääsi Tuhkimo. Kolmas The Legacy Collection -levyni on Pieni merenneito, joka julkaistiin vuonna 2014 juhlistamaan elokuvan 25-vuotis juhlaa.

Lorelay Bovén maalaamia levyn kansia kelpaa ihastella. Lorelay Bové vastaa jälleen koko soundtrackin kuvituksesta, ja kansilehtisestä löytyykin joukko Bovén upeita minimaalauksia. Kansilehtisen sivuille on kertynyt myös luonnoksia ja pysäytyskuvia itse elokuvasta. Sivuilla kerrotaan tuttuun tapaan infoa Pienen merenneidon musiikista ja sen säveltämisestä. Erityistä huomiota saa Howard Ashman, laulujen sanoittaja, jota hänen säveltäjä-ystävänsä Alan Menken muistelee lämpimin sanoin. Menkenin sanat edesmenneestä ystävästään saavat minut ihan kyynelehtimään. Kansilehtisestä löytyy myös kaikkien levyn laulujen sanat.

Pieni merenneito -soundtrack sisältää kaksi levyä muiden The Legacy Collection -perheenjäsenten tavoin. Ensimmäiseltä levyltä löytyy kaikki elokuvan laulut ja taustamusiikit siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät itse elokuvassakin. Kappaleita levyllä on yhteensä 32 ja niitä kuuntelee mielellään. Toiselta levyltä kappaleita löytyy yhteensä 12. Toisen levyn laulut ovat demo-versioita elokuvaan päässeistä lauluista, ja niiden avulla on esimerkiksi esitetty ääninäyttelijöille, miten laulu kuuluu laulaa. Toiselta levyltä löytyy muun muassa Alan Menkenin pianolla esittämä demoversio instrumentaalista The Storm (joka on luultavasti kuuntelutettu elokuvan ohjaajalle, jotta hän hyväksyisi kappaleen elokuvaan) ja Howard Ashmanin laulama (ja Alan Menkenin soittama) versio kappaleesta Poor Unfortunate Souls. Rakastan kuunnella toisenkin levyn kappaleita. Niiden keskeneräisyydessä on jotain todella kiehtovaa, ja Menkenin ja Ashmanin yhteistyötä ja musikaalisuutta on mahtava kuunnella!

Pieni merenneito -soundtrack on aivan mahtava kokonaisuus. Elokuvaan on sävelletty niin upeita kappaleita, että levyä kuuntelee mielellään vaikka monta kertaa putkeen. Levy sisältää myös ihanasti silmänruokaa Bovén maalausten takia, ja sitä kelpaa selaillakin edestakaisin useita kertoja. Suosittelen Pienen merenneidon Legacy Collectionin ostamista kaikille, jotka yhtään pitävät elokuvan lauluista!

Mushu

Mushu on ensimmäinen omistamani Disney-pehmolelu. Olen saanut lohikäärmeen veljeltäni tuliaiseksi hänen vieraillessaan Lontoossa luokkaretkellä vuonna 2004. Mushu on ostettu tietenkin Lontoon Disney Storesta. Vuonna 2004 en ollut vielä "Disnörtti", mutta ehkäpä veljeni osasi ennustaa tulevaisuuteni Disneyn parissa tuliaisostosta tehdessään...? Olen kuitenkin aina tykännyt Mushu-pehmolelusta ja jopa pilaillut hänen kustannuksellaan, sillä lohikäärmeellä on melko veikeä ja hassu ilme. Mushu alkaa olla nyt jo kulunut, sillä hänen toisessa kainalossaan on reikä. Pitäisi ommella Mushu ehjäksi.

Tässä vielä kaikki tällä hetkellä omistamani isot Disney-pehmolelut. Kokoelma kaipaa selvästi lisäjäseniä!