Kirjoittaja: Felix Salten
Sivumäärä: 171
Valmistusvuosi: 1921
Kuvittaja: Hans Bertle
Suomentaja: Sirkka Reinelä
”Hän tuli maailmaan kaukana tiheikön keskellä. Paikka oli tuollainen
pieni metsän piilo, näköjään helppo kenen tahansa löytää, mutta silti kaikilta
kätkössä. Tilaakin siinä oli vähän, vain juuri tarpeeksi hänelle ja hänen
äidilleen.”
Felix Saltenin kirjoittama kirja Bambi kertoo metsäkauriin elämästä
kuvailevasti ja luontoa kunnioittaen. Salten tuntuu menevän teoksessaan peuran
pään sisälle, ja tietävän, mitä luontokappaleen päässä liikkuu. Tämähän ei voi
olla täysin mahdollista, sillä me ihmiset emme tiedä, mitä kauriit ajattelevat
asioista, mutta näin ihmisen näkökulmasta kuvaus tuntuu uskottavalta. Luontoa
on kuvailtu muutenkin todella tarkasti, ja metsän voi kuvitella päähänsä
pienintä yksityiskohtaa myöten. Yksi kirjan mielenkiintoisimmista luvuista
kertoo kahden viimeisen puussa kiinni olevan lehden tarinan. Salten ei ole siis
mennyt vain toisen nisäkkään sisään, vaan hän on antanut elämän myös
elottomalle lehdelle. Juuri tämä elottoman elollistaminen (antropomorfismi) saa
kirjan tuntumaan lastenkirjalta. Toisaalta taas lehtien tuhoon tuomittu
syksyinen elämä luo aikuiselle lukijalle filosofisen olon. Lehdistä kertova
kappale on kuitenkin kirjassa erikoinen ja erottuva, sillä kaikki muut luvut
kertovat metsästä ja Bambista Bambin itsensä näkökulmasta.
Felix Saltenin kirjan päähenkilö
on Bambi. Kirja kuvailee mielestäni todenmukaisesti metsäkauriin elämää, kuten
edellä jo sanoin. Juoni kulkee Bambin mukana, ja kertoo nuoren vasan
kasvutarinan. Nuori Bambi tutkii kaikkea metsässä suurella mielenkiinnolla, ja
erityisen kiinnostunut hän on muista metsän eläimistä, kuten oravista ja
kissapöllöstä. Ihmetystä aiheuttaa myös vuodenaikojen vaihtelu, mutta mielenkiintoisin
juttu metsässä on kuitenkin muut kauriit. Lapsena Bambi tapaa metsän ruhtinaan,
vanhan ja viisaan metsäkauriin, jolta saa paljon julmilta kuulostavia, mutta
elämänkierron ja selviytymisen kannalta tärkeitä neuvoja. Kasvaessaan Bambi
oppii tunnistamaan kauriita vaanivat vaarat ja välttämään niitä. Bambi näkee
rakkautta, syntymän ja kuoleman.
Kirjassa ihminen on kuvailtu
jännittäväksi hahmoksi, jonka Bambi näkee kaikkivoipaisena jumalhahmona.
Ensimmäistä kertaa ihmiseen törmätessään Bambi ihmettelee hahmon ruumiista
nousevaa kolmatta jalkaa, joka nousee osoittamaan suoraan häntä kohti. Kolmas
jalka paljastuu myöhemmin pyssyksi. Ihmisestä puhutaan kirjassa ”hän”-muodossa,
eikä ”ihminen”-sanaa taideta mainita kertaakaan. Tämä luo ihmiseen lisää
mysteerisyyttä Bambin näkökulmasta. Minua ”hän”-muoto häiritsi, sillä välillä
olin aivan pihalla, kenestä kauriit puhuivat. Tajutessani asian koko sivu piti
lukea alusta ymmärryksen kera. Kirjan loppu on melko masentava, sillä
elämäniloisesta ja naiivista kauriinpoikasesta on kasvanut metsän ruhtinas,
vetäytyvä ja maailmasta kielteisesti ajatteleva erakko. Toisaalta kirjan
lopussa on viittaus kirjan alun tapahtumiin, joten näemme metsän kiertokulun
toteutuvan ja tarinan tavallaan alkavan alusta.
Felix Saltenin Bambi eroaa merkittävästi Disneyn Bambi-klassikosta. Kirjassa metsän
elämää kuvataan realistisemmin, eikä metsän julmuuksia yritetä silotella
suurien silmien taakse. Disney on kuitenkin saanut elokuvansa alkuun hienosti
vangittua Bambin ihmetyksen ja kyselyn luonnon ihmeistä. Kirjassa Bambi tapaa
nopeasti kanin, mutta kani on todella kohtelias ja häipyy pian kauriin
elämästä, toisin kuin elokuvan Rumpali. Haisunäätää Bambi ei kirjassa tapaa
ollenkaan. Sen sijaan hän on kiinnostunut oravasta ja yrittää miellyttää
kissapöllöä. Eroavaisuutta löytyy tietenkin myös siinä, että kirjassa Bambi on
metsäkauris, elokuvassa valkohäntäpeura. Tämä johtuu ilmeiseti esteettisistä
syistä – valkohäntäpeurat ovat kauniimpia ja niillä on komeammat sarvet kuin
metsäkauriilla. Täytyy myös myöntää, että kirjaa lukiessani minua alkoi
jännittää aina hirveästi, kun Bambi ja hänen äitinsä suuntasivat niitylle.
Elokuvan nähneenä tiesin, mitä tulee tapahtumaan. Bambin äidin kuolema tuli
kirjassa melko myöhäisessä vaiheessa, eikä ollut ollenkaan niin dramaattinen kuin
elokuvassa.
Bambi oli mielenkiintoinen ja suhteellisen lyhyt kirja, jonka luki
nopeasti läpi. Välillä jäin miettimään, onko Saltenilla ollut joku
filosofisempi tarkoitus tapahtumien takana, mutta en ainakaan löytänyt mitään maata
mullistavaa filosofiaa kirjan
sivuilta. Salten on kirjoittanut Bambin
vuonna 1921, mutta kirjan tapahtumat voisi ihan hyvin tapahtua tänäkin päivänä
metsän pimennoissa. Metsästämiseen käytetyt aseetkaan eivät ole tainneet
kauheasti muuttua vuosien vieriessä. Bambi
oli ihan hyvä kirja, ja jos tapahtumia ei alkanut filosofoida, niin kevyttä
lukemista, joskin loppu oli melankolinen.
