Soundtrackit 12.

On aika esitellä taas pari CD:tä Disney-kokoelmani syövereistä. Molemmat alla olevista CD:istä olen omistanut jo useamman vuoden ajan. Fantasian olen ostanut itse CDON.comista, Kaunotar ja Hirviö -musikaalilevyn olen saanut lahjaksi vanhemmiltani. He ovat muistaakseni hankkineet levyn Levykauppa Äx:n kautta.

2-levyinen Fantasia-soundtrack sisältää kaikki klassiset kappaleet vuoden 1940 Fantasiasta. Levyn kannessa ja sisäsivuilla oikeuksiinsa pääsee Mikki Hiiri Noidan oppipojasta. Mikin lisäksi kuvitusta levyn kansilehtiseen on otettu neljästä muusta Fantasian ja Fantasia 2000:n animaatiopätkästä. Minusta on hassua, että kansilehtisessä on kuvia Fantasia 2000:sta, koska itse levyllä ei ole musiikkia uudemmasta elokuvasta, eikä edes kansilehtisen teksteissä mainita uutta elokuvaa kertaakaan. Ehkä kansilehtisen visuaalinen suunnittelija on mennyt sekaisin Fantasioissa. Viisi aukeamaa sisältävä kansilehtinen pitää sisällään siis Mikki-pitoisia kuvia, mutta myös neljäsivuisen infon alkuperäisen Fantasian tekemisestä. Kansilehtinen ja levyn kannet ovat minusta tyylikkäästi suunnitellut (lukuunottamatta paria hämäävää kuvaa Fantasia 2000:sta), ja ne ovat minusta tunnelmaltaan samanlaiset kuin Fantasia-elokuvakin. 

Levyn musiikki on tietenkin klassista, Leopold Stokowskin johtaman Philadelphian sinfoniaorkesterin äänittämää musiikkia. Tätä levyä kuuntelen aina halutessani kuunnella rauhallista musiikkia, johon ei välttämättä tarvitse keskittyä niin paljon - vaikka esimerkiksi Pähkinänsärkijän Venäläinen tanssi ei kovin rauhallinen kappale olekaan.

Kaunotar ja Hirviö -elokuvasta en omista alkuperäistä soundtrackia, vaan tämän musikaaliversiosta äänitetyn levyn. Toivoin elokuvan soundtrackia itselleni joskus joululahjaksi, mutta vanhempani ostivat tämän, koska eivät soundtrackia kaupoista löytäneet. En ole kuitenkaan harmitellut lahjaani yhtään, sillä levy on aivan upea! Ja jos saan sanoa, niin mielestäni kappaleet esitetään tässä paljon paremmin ja eläytyvämmin kuin elokuvan englanninkielisessä versiossa! Levyn kansi on mielestäni yksinkertaisuudessaan todella upean näköinen. Kansilehtisen sivuilta löytyy esityksestä otettuja kuvia ja kaikkien laulujen sanat. CD on nauhoitettu Lontoossa esitetystä Kaunottaresta ja Hirviöstä, ja niinpä kansilehtisen sivuilta löytyy myös kaikki Lontoon näyttelijöiden nimet hahmoineen ja orkesterin jäsenet soittimineen.

Kappaleita levyllä on yhteensä 23. Levyltä löytyy kaikki elokuvassa lauletut laulut, mutta mukana on myös monta laulua, jotka Alan Menken on säveltänyt nimenomaan musikaaliversiota varten: No Matter What, Home, How Long Must This Go On, If I Can't Love Her ja Maison des Lunes. Laulettujen laulujen lisäksi levyllä on vain kolme instrumentaalia: Entr'acte/Wolf Chase, The Battle ja Transformation. Laulut ovat levyllä siinä järjestyksessä, missä ne musikaalissakin esitetään. Tätä levyä kuuntelee aina mielellään, ja sitä kuunnellessa tuntuu, että olisi itse paikan päällä musikaalia katsomassa.

Tämä kohtaus olisi varmasti aivan upea teatterin lavalla nähtynä!

Soundtrack 11.

Vuosina 2014 ja 2015 Disney julkaisi 12-osaisen soundtrack-kokoelman nimeltä The Legacy Collection. Sarjan kaikki levyt keskittyivät yhteen elokuvaan tai Disneylandiin, ja ne julkaistiin elokuvien tai huvipuiston juhlavuosien kunniaksi. Tänä syksynä sarjaan ollaan lisäämässä 13. osa elokuvasta Robin Hood, ja kuka tietää, mistä elokuvista näemme levyjä tulevaisuudessa. Aiemmin olen esitellyt omistamastani The Legacy Collection -sarjasta Pinocchion, Tuhkimon ja Pienen merenneidon -levyt. Tänään esittelen neljännen ja tällä hetkellä viimeisimmäksi ostamani The Legacy Collection -levyn Kaunottaresta ja Kulkurista. Levy julkaistiin elokuvan 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

Levyn ulkoasun on suunnitellut ja maalannut perinteisesti Lorelay Bové, ja minimaalausten laatu on taattua. Kaunottaren ja Kulkurin kansilehtisen välissä ei ole niin paljon Lorelay Bovén taidetta kuin omistamissani muissa The Legacy Collection -levyissä, mutta laatu korvaa määrän. Kansilehtisen sivuilta löytyy kuvitusta kuitenkin elokuvaa varten tehdyistä luonnoksista, ja taitaapa mukana olla kokonainen yksi pysäytyskuva itse elokuvasta! Kansilehtisestä löytyy kaikkien ensimmäisellä CD:llä olevien laulujen sanat sekä tietoa Kaunottaren ja Kulkurin musiikin tekoprosessista.

Kaunotar ja Kulkuri -soundtrack sisältää kaksi levyllistä musiikkia. Ensimmäisellä levyllä on kaikki elokuvassa esiintyvät laulut ja taustamusiikit samaisessa järjestyksessä, missä ne kuullaan itse elokuvassa. Kappaleita on yhteensä 22. Paras kappale on ehdottomasti Bella Notte! ;) Toisella levyllä on yhteenä 9 laulua, joista kolme ensimmäistä on elokuvaa varten sävellettyjä lauluja, joita ei koskaan kuultu itse elokuvassa. I'm Free as the Breeze ja I'm Singin' ('Cause I Want to Sing) sävellettiin Kulkurin laulettaviksi. Loput kakkoslevyn kuudesta laulusta ovat samoja lauluja kuin ykköslevyllä, mutta laulajat vain ovat eri henkilöitä.

Kaunottaren ja Kulkurin Legacy Collection on mielenkiintoinen kokonaisuus. Kansilehtisen kuvat ja levyn laulut vievät hyvin perille elokuvan maailmaan. Levyä ei kuitenkaan jaksa kuunnella monta kertaa putkeen, kuten vaikka Pienen merenneidon soundtrackia. Pidän levykokonaisuudesta, mutta musiikki ei ole sitä parasta Disneytä.

Alla vielä kuva kaikista tällä hetkellä omistamistani The Legacy Collection -levyistä vierekkäin.

Soundtrack 10.

Uusin Disney-soundtrackini on uusimmasta Disney-klassikosta: Vaianasta! Tilasin levyn itselleni aikaisin keväällä cdon.comista, ja vasta levyn kotiin saatuani tajusin sen olevan englantilaista tekoa. Ostin kyllä tarkoituksella englanninkielisen levyn, mutta Yhdysvalloissahan elokuva kulkee nimellä Moana, joten omistamani version täytyy olla siis Iso-Britannian versio. Huomasin asian vasta kuunnellessani joitain lauluja, joiden YouTube-versioista olin tottunut kuulemaan nimen "Moana" Vaianan sijaan. :)

Avattuani Vaiana-soundtrackin muovisuojuksestaan haukoin hetken vain henkeäni: levy, kotelo ja kansilehtinen ovat sanoinkuvaamattoman upeita! Niissä on aivan ihanat värit ja elokuvan visuaalinen ilme välittyy niistä helposti. Kansilehtistä on kuvitettu laulujen aikana tapahtuvilla kohtauksilla. Elokuvan vaikuttavimmat ilmestykset, Maui ja Tamatoa, ovat saaneet itselleen kokonaisen aukeaman lauluineen, jotta heidän ulkomuotonsa pääsisi kunnolla esiin. Kansilehtisestä löytyy siis kaikkien laulujen sanatkin.

Vaiana-levyn laulut on sijoiteltu levylle siten, että alussa on kaikki lauletut laulut, joiden jälkeen levyllä esitetään elokuvan instrumentaalit. Minä pidän tästä järjestyksestä. Myös levyn takakannessa lauletut laulut ja instrumentaalit on eroteltu ihan omille palstoilleen, ja aluksi levyä katsellessani ihmettelin, eikö siinä ole ollenkaan instrumentaaleja. Luulen, että kaikki elokuvan taustamusiikit ovat päässeet levylle, sen verran pitkä on tuo kappalelista. Levyllä esitetään tosiaan kaikki laulut, myös lopputekstien aikana soivat "poppisversiot" How Far I'll Go:sta ja You're Welcomesta. Paras laulu levyltä on mielestäni Mauin laulama You're Welcome, jostain syystä olen kiintynyt siihen tosi paljon. Muutkin elokuvan laulut ovat kyllä mielestäni laadukkaita ja päähän soimaan jääviä, eli hyviä. Instrumentaaleista en osaa vielä valita lemppariani - en ole kuunnellut niitä yhtä paljon kuin itse lauluja.

Mikä on teidän lempparinne Vaianan lauluista? Itse olen ihan fiiliksissäni koko levystä, ja odottelen kovasti Vaiana-blu-raytä, jonka tilasin cdon.comin ennakkomyynnistä, mutta joka ei ole vieläkään kotiutunut tänne! Haluaisin nähdä elokuvan jo uudestaan!

Soundtrack 9.

Esittelin vuosi sitten marraskuussa ensimmäisen omistamani Disneyn The Legacy Collection -CD:n, Pinocchion, ja  helmikuussa esittelyvuoroon pääsi Tuhkimo. Kolmas The Legacy Collection -levyni on Pieni merenneito, joka julkaistiin vuonna 2014 juhlistamaan elokuvan 25-vuotis juhlaa.

Lorelay Bovén maalaamia levyn kansia kelpaa ihastella. Lorelay Bové vastaa jälleen koko soundtrackin kuvituksesta, ja kansilehtisestä löytyykin joukko Bovén upeita minimaalauksia. Kansilehtisen sivuille on kertynyt myös luonnoksia ja pysäytyskuvia itse elokuvasta. Sivuilla kerrotaan tuttuun tapaan infoa Pienen merenneidon musiikista ja sen säveltämisestä. Erityistä huomiota saa Howard Ashman, laulujen sanoittaja, jota hänen säveltäjä-ystävänsä Alan Menken muistelee lämpimin sanoin. Menkenin sanat edesmenneestä ystävästään saavat minut ihan kyynelehtimään. Kansilehtisestä löytyy myös kaikkien levyn laulujen sanat.

Pieni merenneito -soundtrack sisältää kaksi levyä muiden The Legacy Collection -perheenjäsenten tavoin. Ensimmäiseltä levyltä löytyy kaikki elokuvan laulut ja taustamusiikit siinä järjestyksessä, missä ne esiintyvät itse elokuvassakin. Kappaleita levyllä on yhteensä 32 ja niitä kuuntelee mielellään. Toiselta levyltä kappaleita löytyy yhteensä 12. Toisen levyn laulut ovat demo-versioita elokuvaan päässeistä lauluista, ja niiden avulla on esimerkiksi esitetty ääninäyttelijöille, miten laulu kuuluu laulaa. Toiselta levyltä löytyy muun muassa Alan Menkenin pianolla esittämä demoversio instrumentaalista The Storm (joka on luultavasti kuuntelutettu elokuvan ohjaajalle, jotta hän hyväksyisi kappaleen elokuvaan) ja Howard Ashmanin laulama (ja Alan Menkenin soittama) versio kappaleesta Poor Unfortunate Souls. Rakastan kuunnella toisenkin levyn kappaleita. Niiden keskeneräisyydessä on jotain todella kiehtovaa, ja Menkenin ja Ashmanin yhteistyötä ja musikaalisuutta on mahtava kuunnella!

Pieni merenneito -soundtrack on aivan mahtava kokonaisuus. Elokuvaan on sävelletty niin upeita kappaleita, että levyä kuuntelee mielellään vaikka monta kertaa putkeen. Levy sisältää myös ihanasti silmänruokaa Bovén maalausten takia, ja sitä kelpaa selaillakin edestakaisin useita kertoja. Suosittelen Pienen merenneidon Legacy Collectionin ostamista kaikille, jotka yhtään pitävät elokuvan lauluista!

Soundtrackit 8.

En ole vielä esitellyt täällä ihka ensimmäisiä omistamiani soundtrackejä! Ala-asteella ollessani vanhempani ostivat minulle Leijonakuningas- ja Pocahontas -soundtrackit. Minulla ei ole mitään hajua, mistä levyt on ostettu, mutta ne on ostettu joskus viime vuosituhannella (90-luvun lopussa). Molemmat levyt ovat englanninkielisiä, ja ne ovat rakkaimmat Disney-levyni.

Leijonakuningas-soundtrackin kansi on todella upean näköinen. Olen aina ihastellut kannen estettisyyttä ja jylhää Simbaa. Kansilehtisen takakansi jatkaa lehtisen kannen kuvaa tasannilla. Varsinainen levypakkauksen takakansi on vain tylsän sininen. Kansilehtisen sisällä ei ole yhtään kuvia elokuvasta. Sisältä löytyy kaikkien laulujen sanat, ja sanojen taustalle on piirretty kyllä aurinkoja ja kasveja pieneksi estetiikan siemeneksi. Olen tottunut levyjen kansilehtisissä tällaiseen koruttomuuteen, ja niinpä innostun aina hirveästi ostaessani levyn, jonka kansilehtisessä komeilee monenlaisia kuvia (kuten Legacy Collection -levyillä).

Leijonakuningas-levyltä löytyy elokuvan lauletut laulut ja Elton Johnin versiot lauluista. Levyllä on neljä instrumentaalikappaletta, eli kaikki elokuvan taustamusiikit eivät ole levylle valitettavasti mahtuneet. Rakastan Leijonakuninkaan lauluja, ja tätä levyä kuunnellessa pääsee aina elokuvan afrikkalaiseen tunnelmaan. En osaa valita lauluista parasta, sillä kaikki ovat omalla tavallaan tärkeitä minulle. Be Prepared on se vähiten kuunneltu, ja ainoa, jonka sanoja en osaa ulkoa. Instrumentaaleista paras on mielestäni Under the Stars.

Pocahontas-soundtrackin kansi on kanssa upea! Kuva on otettu elokuvan kohtauksesta, jossa Pocahontas kohtaa John Smithin ensimmäistä kertaa vesiputouksen höyryjen keskellä. Olen aina pitänyt kohtauksen esteettisyydestä, ja niinpä kansikin on mieleeni. Muuten levy ei voi koreilla esteettisyydellään, sillä takakansi, levy ja kansilehtinen eivät sisällä kuvia. Kansilehtisen sisäpuoli on tosin tehty kuin intiaanien kirjoittamaksi. Ihan niinkuin laulujen sanojen takana olisi nahalle piirrettyjä kuvia, ja nahan ompeleita näkyy lehtisen alakulmassa.

Pocahontas-soundtrackissä on yhteensä 28 laulua. Levyltä löytyy kaikki elokuvan lauletut kappaleet Kaarnamuorin "kuule sydäntäs" -lurituksineen. Levyllä on myös elokuvasta instrumentaaleja lauluja, joista osa on laulettujen laulujen välissä, mutta suurin osa laulujen perässä. En ymmärrä tätä jakoa. Levyn lopusta löytyy vielä kaksi pop-versiota elokuvan biiseistä. Lauletuista lauluista paras on mielestäni Colors of the Wind (yllätys yllätys) ja instrumentaaleista Farewell.

Soundtrack 7.

Esittelin marraskuussa ensimmäisen omistamani Disneyn The Legacy Collection -CD:n, Pinocchion. Toinen ostamani Legacy Collection -levy on Tuhkimo, ja se juhlistaa Disneyn Tuhkimo-elokuvan 65-vuotis juhlaa.

Tuhkimo-levyn kuvituksesta vastaa Lorelay Bové, joka on maalannut kaikkiin The Legacy Collection -sarjan levyihin upeat kannet. Paksu kansilehtinen sisältää Lorelay Bovén minimaalauksia, mutta joukkoon on mahtunut myös luonnoksia elokuvan tekoprosessin ajalta. Erityisesti Tuhkimon talon (pohja)piirrustukset kiehtovat minua. Upean kuvituksen lisäksi kansilehtistä kelpaa selailla, sillä siinä on kaikkien laulettujen kappaleiden sanat, mutta lisäksi siinä on pienimuotoinen tietoisku Tuhkimon musiikin tekoprosessista ja ääninäyttelijöiden (laulajien) valinnasta.

Tuhkimo-soundtrack sisältää kaksi levyä. Ensimmäisellä levyllä on kaikki elokuvan kappaleet esiintymisjärjestyksessään. Lauletut laulut ja instrumentaalit siis vuorottelevat keskenään. Ensimmäisellä levyllä on vain 10 kappaletta, ja levy tuntuu tosi lyhyeltä. Toiselta levyltä kappaleita löytyy yli kaksinkertainen määrä, 23. Toiselle levylle on löydetty Disneyn arkistoista "kadonneita" kappaleita, joita on Tuhkimon tekoprosessin aikaan nauhoitettu elokuvaa varten, mutta jotka on jätetty pois valmiista elokuvasta syystä tai toisesta. Kaikista näistä kadonneista kappaleista esitetään levyllä demo-versio ja "kunnon" versio. Ei ihme, että kakkoslevyllä on enemmän kappaleita, kun melkein kaikki esitetään kahteen kertaan. Kakkoslevyllä on myös "Bonus kappaleita", jotka kuulostavat minusta Tuhkimon taustalla soivalta musiikilta, joita kuullaan jo ykköslevyllä. Näitä bonus-kappaleita ei selitetä kansilehtisessä millään lailla (tai en ainakaan huomannut), ja ne jäävätkin minulle hieman mysteeriksi.

Tuhkimossa on aivan ihanat musiikit, ja ilomielin ostin tämän soundtrackin levykokoelmani sekaan. Ihanuuden kruunaa levyn ja kansilehtisen mahtavat kuvitukset... Joskin takakannessa Tuhkimoa tanssittava jykeväleukainen prinssi saa minussa aikaan nauruntirskahduksia. :)

Soundtrack 6.

Disneyn The Legacy Collection on pienimuotoinen CD-sarja, johon kuuluu yhteensä 12 levyä. 11 levyistä on jonkun Disneyn elokuvan soundtrackejä (esim. Leijonakuningas, Kaunotar ja Kulkuri ja Maija Poppanen) ja yksi levyistä juhlistaa Disneylandin musiikkia. Legacy Collectionin levyt on julkaistu vuosien 2014 ja 2015 aikana, ja kukin niistä juhlistaa elokuvan tai huvipuiston juhlavuotta. CD:ille on laitettu musiikkia, jota ei ole aikaisemmin levyillä julkaistu. Kaikki Legacy Collectionin CD:iden kannet aukenevat kirjan tapaan, ja sivuilla on tietoa elokuvasta, erityisesti sen lauluista, sekä tietysti ylös on kirjoitettu laulujen sanat kuvituksen kera. Kokoelman CD:ille on annettu myös yhtenäinen tyyli Lorelay Bovén kuvituksen mukaan. Ensimmäinen ostamani Legacy Collection levy on Pinocchio, ja se juhlistaa Pinocchion 75-vuotista taivalta. (Tästä voinemme päätellä, että olen ostanut niitä lisääkin...!)

Voin todeta jo aluksi, että Lorelay Bové on todella taitava kuvittaja! Hänen maalauksensa ovat todella upeita, ja hän on saanut vangittua niihin hyvin kunkin elokuvan tyylin. Pinocchio-levyn kannet ovat hurjan söpöt, ja on kiva, että levyn takakansi muodostaa jatkumon etukannelle. Levyssä oleva kansilehtinen on pullollaan kuvia. Mukana on pari Lorelay Bovén minimaalausta, mutta niiden lisäksi lehtiseen on mahtunut luonnoksia ja maalauksia itse elokuvan tekemisen ajalta. Nämä animaattoreille inspiraatiota ja apua antaneet maalaukset ovat aivan upeita! Kansilehtistä kehtaa siis selailla useampaankiin kertaan loistavan visuaalisen puolen takia.

Pinocchio-soundtrack sisältää kaksi levyä. Ensimmäinen levy sisältää kaikki elokuvan laulut ja instumentaalit. Kappaleet on järjestelty samaan järjestykseen, missä ne esiintyvät elokuvassakin. Itse pidän enemmän järjestyksestä, jossa lauletut kappaleet soivat ensimmäisinä ja instrumentaalit vasta viimeisinä. Välillä haluan kuunnella levyjä vain sen takia, että voin laulaa laulujen mukana, ja koska Pinocchion levyssä on niin paljon pelkkää taustamusiikkia laulujen välissä, saa radion luona olla koko ajan kappaleita vaihtamassa. Toisaalta tässä järjestyksessä taustamusiikkiakin tulee ehkä kuunneltua tarkemmin, kuin jos se kaikki olisi vain lopussa helposti yli hypättävänä. :) Pinocchion laulujen äänitallenteet ovat hyvin säilyneitä (lue: remasteroituja), ja niistä välittyy se ihana vanhanaikaisuus kuulijalle. 

Toinen levy on hyvin suppea ja lyhyt verrattuina muihin Legacy Collection -sarjan levyihin. CD:llä on kolme kappaletta, jotka oli sävelletty elokuvaan, mutta eivät syystä tai toisesta päätyneet siihen. Loput viisi kappaletta on tv-sarjasta Mickey Mouse Club. Näissä sarjasta peräisin olevissa lauluissa  Pinocchiossakin esiintyvä Samu Sirkka laulaa lapsille opettavaisesti mm. tien ylittämisestä. Kakkoslevy on minulle pienoinen pettymys, eikä sitä ole tullut kuunneltua kuin se pari kertaa. Minua myös harmittaa se, että kaikki ykkoslevyn laulujen sanat on kirjoitettu kansilehtiseen ylös, mutta kakkoslevyn laulujen sanoja ei. Näin Samu Sirkan lauluja täytyy totisesti kuunnella korvat höröllä, jotta opettavaisista sanoista saa selvän.

Pinocchion Legacy Collection -levy oli hyvä ostos, sillä olin jo pitkään halunnut itselleni Pinocchion soundtrackiä. Kakkoslevyn valikoima oli minulle kuitenkin pettymys, ja sen perusteella olisin ihan hyvin voinut ostaa "tavallisen" Pinocchion soundtrackin. Levyn kannet ja kansilehtinen on kuitenkin sen verran upea, että pettymyksen tunne valuu viemäristä alas. Voinen myös sanoa, että Pinocchion kansilehtisessä on kappaleita koskevaa tietoa vähemmän kuin muissa omistamissani Legacy Collectionin levyissä. Tekstin suuruus on korvattu kuvien runsaudella. Jos siis haluatte ostaa jonkun Legacy Collectionin levyn itsellenne, suosittelen jotain muuta kuin Pinocchiota. 

Soundtrackit 5.

Nyt on taas aika raottaa verhoa pienen mutta upean soundtrack-kokoelmani edestä. Tänään esittelen taas kaksi levyä, Notre Damen kellonsoittaja- ja Prinsessa ja sammakko -soundtrackit. Molemmat levyt on muistaakseni ostettu CDON.comista, ja molemmat levyt ovat englanninkielisiä.

Notre Damen kellonsoittaja -soundtrackin kansi on todella upean näköinen! Kannessa näkyy mahtavana kohoava Notre Dame, Phoebus hevosensa kanssa, Clopin sekä Esmeralda teltassa tanssimassa. Kuva suorastaan kutsuu kuuntelemaan elokuvan lauluja, ja elokuvan tunnelmaan pääsee välittömästi. Valitettavasti kuvien mahtavuus jää kanteen... Itse kansilehtisen sisällä on vain kaksi kuvaa, joiden laatu ei vastaa elokuvaa - ne eivät siis ole kuvakaappauksia, vaan uudelleen piirrettyjä kuvia elokuvan kohtauksista. Kansilehtisen sisältä löytyy kaikkien elokuvan laulujen sanat, ja sanojen takana on houkkien juhlaan sopivia kuvia (katso kuva alempaa). Koko levyn värityskin tuo mieleen houkkien juhlan, sillä niin ihanan värikäs levy ja kansilehtinen on.

Levyltä löytyy kaikki elokuvan laulut ja taustamusiikit. Kappaleet on järjestelty levylle samaan järjestykseen, kuin ne esiintyvät elokuvassa. Laulut eivät siis ole levyllä ensimmäisinä, vaan laulut ja taustamusiikki ovat sekaisin. Levyn lopussa on myös kaksi pop-kappaletta, jotka soivat elokuvassa lopputekstien aikana. Notre Damen kellonsoittajan kappaleet ovat mielestäni aivan liian aliarvostettuja, sillä ne ovat aivan upeita, ja monet kappaleet tuntuvat ihan selkäpiissä asti. Elokuvan musiikki on todella vahvaa ja voimakasta verrattuna vaikka Kaunottaren ja Hirviön musiikkiin, joka on suhteellisen kepeää ja iloista. Notre Damen kellonsoittajan musiikissa on käytetty hyväksi kirkollista musiikkia, esimerkiksi monessa kappaleessa lauletaan myös latinaksi. Paras laulu levyltä on vaikuttava The Bells of Notre Dame ja ihana Heaven's Light ja siihen kuuluva pauhaava Hellfire.

Prinsessa ja sammakko -elokuvan soundtrackin kuvituksessa on ihana sininen tunnelma ("kun taas saapuu hetki sininen..."). Osa levyn kuvista on kuvakaappauksia, mutta suurin osa ei ole. Kuvista välittyy kuitenkin elokuvan tunnelma, ja on selvää, että kuvien piirtäjät ovat elokuvan animaattoreita - tai sitten he osaavat jäljentää animaattoreiden jälkeä loistavasti. Kirjamaisessa kansilehtisessä on kaikkien elokuvan laulujen sanat, ja jokaisella aukeamalla on kuva elokuvasta siitä kohtaa, missä laulu lauletaan. Kuvia kansilehtisessä on siis runsaasti, mikä on minusta kiva. Levypaikan kohdalla Louis-krokotiili marssii Tiana ja Naveen mukanaan, ja kuva sopii levyn taakse kuin nakutettu.

Myös Prinsessa ja sammakko -elokuvan musiikki on minusta aivan liian aliarvostettua, aivan kuin Notre Damen kellonsoittajankin! Prinsessassa ja sammakossa musiikki on ihanan svengaavaa ja jazzmaista, ja sitä ei voi olla kuuntelematta ilman jonkinlaista rytmin mukana heilumista. Prinsessa ja sammakko -soundtrackissa kappaleet on järjestelty siten, että laulut ovat levyllä ensimmäisenä ja instrumentaalit viimeisinä. Hassua minusta on, että levyn ihan ensimmäinen laulu on pop-biisi Never Knew I Needed, joka soi elokuvassa lopputekstien aikaan. Yleensä lopputekstien aikana soivat laulut on laitettu soundtrackeillä viimeisiksi, ja tämä erilainen järjestys häiritsee minua hirveästi. :/ Elokuvan kaikki kappaleet ovat mahtavia, ja niistä on vaikeaa valita yhtä parasta. Tällä hetkellä minua miellyttää eniten ehkä kappale Gonna Take You There. Paras instrumentaali on levyn viimeinen kappale This Is Gonna Be Good.