Pinocchio: The Making of the Disney Epic

Vuonna 2015 ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi J.B. Kaufmanin kirjoittaman kirjan The Fairest One of All, joka kertoo Lumikin teosta. Seuraavana vuonna, 2016, sain vanhemmiltani synttärilahjaksi Kaufmanin toisen kirjan, joka kertoo Lumikin jälkeen seuraavaksi ilmestyneestä Disney-klassikosta, Pinocchiosta. Saa nähdä, mitä tämän vuoden syntymäpäivä tuo tullessaan!

Kaufmanin kirja Pinocchio: The Making of the Disney Epic kertoo Pinocchio-elokuvan teosta. Kirja kulkee sisällöllisesti hyvin samoja ratoja The Fairest One of All -kirjan kanssa, sillä aluksi käsitellään aikaa ennen Disneyn Pinocchion tekoa, sitten itse elokuvan tekoa ja lopuksi aikaa Pinocchion valmistumisen jälkeen. Kirjan lopussa on tosin Russell Merrittin kirjoittama "spesiaaliluku", joka oli minusta täyttä puutaheinää... Kirjan osa-alueita ei kuitenkaan jaeta kolmeen osaan niin räikeästi kuin Lumikista kertovassa teoksessa, vaan jokainen kappale on listattu sisällysluetteloon erikseen, oli se sitten missä tahansa noista kolmesta osiosta. Syväluotauksen saavat jälleen jokainen hahmo erikseen, jokainen laulu erikseen ja jokainen kohtaus erikseen. Pidän kovasti J.B. Kaufmanin kirjoitustyylistä. Aluksi minua häiritsi hirveästi se, että kirja kulki sisällöllisesti niin samoja ratoja miehen aiemman kirjan, The Fairest One of All:in kanssa. Alussa tuntui, että luen samaa kirjaa uudestaan läpi vain vähän uusin sanoin. Kun kirjaan lopulta pääsi sisälle, alkoi siitä nauttia Lumikin tapaan. Tekstiä ja näin ollen tietoa on paljon, mutta onneksi myös kuvia on runsaasti. Tämän kirjan luettua Pinocchiosta kyllä tietää kaiken!

"Pleasure Island" (Huvitusten saari) oli alussa nimeltään "Boobyland" (mikä nimi!), josta oli erotettu pienempi huvipuisto "Bogeyland". Boobyland oli valoisa paikka karkkeineen ja jäätelöineen, Bogeyland oli pimeämpi peilikuva paikasta. Huvittelevien poikien piti kulkea Bogeylandin läpi, jotta he pääsisivät huvipuistosta pois...

Strombolille suunniteltiin alun perin omaa lemmikkipapukaijaa, joka olisi pelosta totellut isäntänsä käskyjä.

Tässä kohtauksessa Samu Sirkan piti päästä tytön mukaan, ja hän olisi seuraavana aamuna herännyt kellon sisältä ja ollut "huvitusten" takia myöhässä Pinocchion kouluun lähdöstä...

Kirjan kannet ilman kansilehtiä ovat upeat! Vaaleat puun säikeet ovat koholla, mikä lisää "puisuuden" tuntua.

Omatunto

Joulukuussa (muistaakseni?) eräs kaverini lähti käymään Kööpenhaminassa. Sanoin hänelle vitsillä, että tuopa minulle jotain Köpiksen Disney Storesta, minä kyllä maksan. Yllätyksekseni ja ilokseni kaverini innostui tästä tehtävästä, ja niin sain Kööpenhaminasta tuliaiseksi omantunnon. Sellainen on hyvä saada tässä vaiheessa elämää! ;D Luokseni matkasi siis noin 26 sentin pituinen Samu Sirkka -pehmolelu! Samu näyttää ihanan herrasmiesmäiseltä hienossa frakissaan, ja ihastuin häneen täysin. Silkkinen, keltainen kaulahuivi (?) antaa loppusilauksen Sirkan upeudelle. Kiitos siis Saaralle ihanasta Samu Sirkasta!!!!

Disney-postikortit

Disney-kokoelmaani kuuluu myös pieni kasa postikortteja. Kortit ovat niin nättejä, että ne ovat saaneet näköalapaikan työpöytäni yläpuolelta. Niinpä aina, kun kirjoittelen tietokoneella blogeihin Disney-tekstejä, voin hakea inspiraatiota postikorttien kuvista. :) Osan korteista olen saanut siten, kuten kortteja yleensä saadaan: joku on lähettänyt ne minulle, yleensä syntymäpäiväkortiksi. Osan korteista olen kuitenkin ostanut itse ihan oman seinäni iloksi.

Yläpuolella olevat dalmatialaiset ja kahden alapuolella olevan kuvan kortit olen ostanut itse Turun kauppahallista. Ainakin ennen muinoin Turun kauppahallissa oli pieni myymälä, joka myi suomalaisaiheiden matkamuistojen lisäksi vanhaa sarjakuva-tavaraa. Myynnissä oli mm. Betty Boob -mukeja, Tintti-julisteita ja hirveä määrä Disney-aiheisia postikortteja, pieniä patsaita ja joulukoristeita. Itse ostin myymälästä aina vain postikortteja ja pinssejä niiden alhaisten hintojen takia. En ole nyt suunnilleen kahteen vuoteen käynyt Turun kauppahallissa, eli en tiedä, onko myymälä vielä paikallaan. Mutta jos suuntaatte Turkuun päin, niin käykää ihmeessä tsekkaamassa kauppahallin puolelta mahdollisia Disney-herkkuja!

Yläpuolella olevan kuvan korteista Topi ja Tessu on ostettu vielä Turun kauppahallista. Viidakkokirja- ja Wall-E -kortit olen saanut eräältä kaveriltani synttärikorteiksi. Kaunotar ja Kulkuri -kortin on taas eräs toinen kaverini lähettänyt minulle ulkomailta, en nyt muista, mistä päin Eurooppaa. 

Yllä olevan rivin korteista vanhin on ehdottomasti dalmatialaiskortti, kuten siinä komeilevasta numerostakin näkee. Olen saanut sen oikeasti täyttäessäni 8 vuotta! Leijonakuningas 2 -kortin äitini osti oman valintani mukaan jostain kirjakaupasta ala-asteella ollessani. Ihaa-kortin olen saanut ylä-asteella synttärikortiksi. Kaikki alarivissä olevat kortit olen taas saanut yliopisto-opiskeluaikoinani synttärikorteiksi. 

Alla on vielä kuva, jossa kortit komeilevat seinälläni.

Hamstraatko sinä Disney-aiheisia postikortteja? Tai onko sinulla tapana ostaa postikortteja ihan vain itsellesi koristeeksi johonkin? Minä voin vastata molempiin kysymyksiin: kyllä!

Soundtrack 6.

Disneyn The Legacy Collection on pienimuotoinen CD-sarja, johon kuuluu yhteensä 12 levyä. 11 levyistä on jonkun Disneyn elokuvan soundtrackejä (esim. Leijonakuningas, Kaunotar ja Kulkuri ja Maija Poppanen) ja yksi levyistä juhlistaa Disneylandin musiikkia. Legacy Collectionin levyt on julkaistu vuosien 2014 ja 2015 aikana, ja kukin niistä juhlistaa elokuvan tai huvipuiston juhlavuotta. CD:ille on laitettu musiikkia, jota ei ole aikaisemmin levyillä julkaistu. Kaikki Legacy Collectionin CD:iden kannet aukenevat kirjan tapaan, ja sivuilla on tietoa elokuvasta, erityisesti sen lauluista, sekä tietysti ylös on kirjoitettu laulujen sanat kuvituksen kera. Kokoelman CD:ille on annettu myös yhtenäinen tyyli Lorelay Bovén kuvituksen mukaan. Ensimmäinen ostamani Legacy Collection levy on Pinocchio, ja se juhlistaa Pinocchion 75-vuotista taivalta. (Tästä voinemme päätellä, että olen ostanut niitä lisääkin...!)

Voin todeta jo aluksi, että Lorelay Bové on todella taitava kuvittaja! Hänen maalauksensa ovat todella upeita, ja hän on saanut vangittua niihin hyvin kunkin elokuvan tyylin. Pinocchio-levyn kannet ovat hurjan söpöt, ja on kiva, että levyn takakansi muodostaa jatkumon etukannelle. Levyssä oleva kansilehtinen on pullollaan kuvia. Mukana on pari Lorelay Bovén minimaalausta, mutta niiden lisäksi lehtiseen on mahtunut luonnoksia ja maalauksia itse elokuvan tekemisen ajalta. Nämä animaattoreille inspiraatiota ja apua antaneet maalaukset ovat aivan upeita! Kansilehtistä kehtaa siis selailla useampaankiin kertaan loistavan visuaalisen puolen takia.

Pinocchio-soundtrack sisältää kaksi levyä. Ensimmäinen levy sisältää kaikki elokuvan laulut ja instumentaalit. Kappaleet on järjestelty samaan järjestykseen, missä ne esiintyvät elokuvassakin. Itse pidän enemmän järjestyksestä, jossa lauletut kappaleet soivat ensimmäisinä ja instrumentaalit vasta viimeisinä. Välillä haluan kuunnella levyjä vain sen takia, että voin laulaa laulujen mukana, ja koska Pinocchion levyssä on niin paljon pelkkää taustamusiikkia laulujen välissä, saa radion luona olla koko ajan kappaleita vaihtamassa. Toisaalta tässä järjestyksessä taustamusiikkiakin tulee ehkä kuunneltua tarkemmin, kuin jos se kaikki olisi vain lopussa helposti yli hypättävänä. :) Pinocchion laulujen äänitallenteet ovat hyvin säilyneitä (lue: remasteroituja), ja niistä välittyy se ihana vanhanaikaisuus kuulijalle. 

Toinen levy on hyvin suppea ja lyhyt verrattuina muihin Legacy Collection -sarjan levyihin. CD:llä on kolme kappaletta, jotka oli sävelletty elokuvaan, mutta eivät syystä tai toisesta päätyneet siihen. Loput viisi kappaletta on tv-sarjasta Mickey Mouse Club. Näissä sarjasta peräisin olevissa lauluissa  Pinocchiossakin esiintyvä Samu Sirkka laulaa lapsille opettavaisesti mm. tien ylittämisestä. Kakkoslevy on minulle pienoinen pettymys, eikä sitä ole tullut kuunneltua kuin se pari kertaa. Minua myös harmittaa se, että kaikki ykkoslevyn laulujen sanat on kirjoitettu kansilehtiseen ylös, mutta kakkoslevyn laulujen sanoja ei. Näin Samu Sirkan lauluja täytyy totisesti kuunnella korvat höröllä, jotta opettavaisista sanoista saa selvän.

Pinocchion Legacy Collection -levy oli hyvä ostos, sillä olin jo pitkään halunnut itselleni Pinocchion soundtrackiä. Kakkoslevyn valikoima oli minulle kuitenkin pettymys, ja sen perusteella olisin ihan hyvin voinut ostaa "tavallisen" Pinocchion soundtrackin. Levyn kannet ja kansilehtinen on kuitenkin sen verran upea, että pettymyksen tunne valuu viemäristä alas. Voinen myös sanoa, että Pinocchion kansilehtisessä on kappaleita koskevaa tietoa vähemmän kuin muissa omistamissani Legacy Collectionin levyissä. Tekstin suuruus on korvattu kuvien runsaudella. Jos siis haluatte ostaa jonkun Legacy Collectionin levyn itsellenne, suosittelen jotain muuta kuin Pinocchiota. 

Pinocchio -DVD

Disneyn klassikko numero kaksi on Pinocchio. Omistamani Pinocchio-DVD on julkaistu vuonna 2009, jolloin olen sen itselleni ostanut. Elokuvan kansi esittelee perinteisesti kaikki elokuvan tärkeimmät hahmot. Lumikki-DVD:n esittelyn yhteydessä mainitsin, kuinka kannen ruuhkaisuus häiritsee minua, ja pidän yksinkertaisimmista kansista. Pinocchion kannessa ei ruuhkaa ole, mutta hahmojen järjestely kanteen on todella epämiellyttävän näköinen. Kannen yläosa on onnistunut, mutta alaosan kanssa visuaaliset suunnittelijat olisivat saaneet petrata. Geppetton pää näkyy kannessa vain puoliksi - häntä olisi pitänyt laittaa paljon oikeammalle. Samu Sirkkaakin olisi voitu suurentaa, niin elokuvan nimen alle ei jäisi niin paljoa "tyhjää tilaa". Voi voi. Pinocchio-DVD:n päällä on pahviset kuoret, jotka suojaavat DVD-koteloa kulumiselta.

DVD sisältää kaksi levyä, joista toisessa on elokuva ja toisessa lisämateriaalit. Levyissä on ihanat kuvat: Levy 1:ssä komeilee Pinocchio ja Sininen haltijatar, Levy 2:ssa taasen on nyt kokonainen Geppetto, Figaro ja Samu Sirkka. Levyt ovat oikein onnistuneet kuvitukseltaan.

Pinocchion välissä oli Disneyn Insider-lehtinen, joita on aina hauska selailla. :)

Voit lukea tästä kirjoittamani Pinocchio-elokuvan arvostelun.

Pinocchion seikkailut - kirja-analyysi

Pinocchion seikkailut -kirjasta alkaa Ihmeiden aukion ensimmäinen varsinainen "tekstisarja". Tässä kirja-analyysi -sarjassa teen lyhyen ja ytimekkään analyysin alkuperäiskirjoista, joihin Disney-klassikot perustuvat. En näissä analyyseissä ala erittelemään, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä on kirjan ja Disneyn elokuvan välillä, sillä sen olen tehnyt jo tiivistetysti Rinki tinki tinkin elokuva-arvosteluissa. Ihmeiden aukion analyysit pysyvät siis pelkästään kirjan parissa. Ja yritän pitää nämä analyysit mahdollisimman lyhyinä, sillä Rinki tinki tinkin puolella elokuva-arvostelut ovat ryöstäytyneet jo käsistä... Ei siis muuta kuin lukuintoa niin tämän tekstin kuin myös esitellyn kirjan parissa!

Kirjoittaja: Carlo Collodi

Sivumäärä: 207

Valmistumisvuosi: 1883

Kuvittaja: Enrico Mazzanti

Suomentaja: Maija Halonen

”Olipa kerran… - Kuningas! pienet lukijani varmaankin heti huudahtavat. – Ei, lapseni, nyt te erehdyitte. Oli kerran puupalanen.”

 

Pinocchion seikkailut kertoo jo nimensäkin mukaan Pinocchiosta, ja niin myös kirjan päähenkilö on Pinocchio. Kirja alkaa siitä, kun Pinocchio syntyy: hänet vuollaan marionettinukeksi puhuvasta halosta. Jo alusta alkaen Pinocchio on hyvin vilkas poika, joka ei tahtoisi mennä tylsään kouluun. Pinocchio tahtoisi vaan huvitella, syödä, nukkua ja viettää rentoa elämää.  Kirjan aikana Pinocchio tajuaa, että tämä huvitteleva elämä ei olekaan sitä parasta mahdollista, vaan omien askareiden, opiskelun ja työn tekemättä jättäminen kostautuu tavalla tai toisella. Pinocchion tapauksessa tämä kostautuminen on yleensä hyvin kärjistettyä. Pinocchio ei kuitenkaan opi elämäntaitoja hetkessä, vaan hänellä menee monta vuotta ja hän kokee monta eri vastoinkäymistä ennen ymmärryksen kasvamista. Lopulta marionetti muuttuu oikeaksi pojaksi. 

Pinocchiolla on monta esikuvaa, viisasta tukijaa, joka johtaa häntä oikealle tielle elämässä. Pinocchion isä, Geppetto, on esikuvista tärkein. Alussa Pinocchio kujeilee isänsä kustannuksella, kuten näyttää tälle kieltä, potkaisee tätä päähän, karkaa ja myy aapiskirjan päästäkseen marionettiesitykseen. Pikku hiljaa Pinocchio kuitenkin oppii, että isä tekee kaikkensa hänen hyväkseen, ja niin hänkin haluaa vastata isänsä hyvyyteen samalla tavalla. Geppettonkin tunteet poikaansa kohtaan muuttuvat kirjan aikana. Aluksi Geppetto pohtii, miksi veistikään niin huonosti käyttäytyvän pojan, sitten hän haluaa poikansa menestyvän ja toivoo tälle vain parasta, ja kirjan lopussa hän on jo hyvin ylpeä pojastaan. 

Toinen Pinocchion tiellä johdattaja on kultakutrinen haltijatar. Haltijatarta kohtaan Pinocchio tuntee koko ajan kunnioitusta, vaikka ahneuksissaan aina pettääkin haltijattaren odotukset. Haltijatar kuitenkin uskoo Pinocchion hyvyyteen, ja lupaa muuttaa hänet oikeaksi pojaksi, jos Pinocchio vain näyttää olevan muutoksen arvoinen. Haltijatarkin muuttuu useaan kertaan kirjan aikana. Aluksi hän esiintyy kultakutrisena tyttönä, jota Pinocchio pitää siskonaan. Seuraavaksi hän on muuttunut aikuiseksi naiseksi, joka äitimäisesti huolehtii Pinocchiosta. Sitten haltijattaresta tulee kultainen vuohi, ja lopuksi haltijatar ilmestyy enää vain äänenä Pinocchiolle tämän unessa. 

Kolmas Pinocchion esikuvista on puhuva sirkka, joka yrittää opettaa Pinocchiolle oikealla polulla pitäytymistä. Pinocchio kuitenkin murhaa sirkan hänen omatuntonsa kolkuttamisesta. Kuollut sirkka ilmestyy Pinocchiolle vielä myöhemmin kummituksena, ja yksi Pinocchiota hoitavista lääkäreistä on elävä sirkka, joka jostain syystä muistaa, kuinka Pinocchio on murhannut hänet… Ota tuosta nyt sitten selvää! Pinocchiossa on myös sivuhenkilöitä vaikka muille jakaa, kuten Pinocchion ystävä Kynttilä, suuri haikala ja mestari Kirsikka, eikä unohdeta Pinocchiota huijaavia kettua ja kissaa! 

Pinocchion seikkailut -kirja kertoo siis lukijalle, millainen on hyvä poika. Hyvistä tytöistä kirjassa ei pukahdeta mitään, sillä hyvät tytöthän olivat kirjan kirjoittamisen aikana vain äitiä kotiaskareissa auttavia tottelevaisia tyttöjä. Seikkailut ja koko elämä tapahtui poikien maailmassa. Hyvä poika on kirjan mukaan sellainen, joka opiskelee ja hoitaa työnsä säntillisesti, eikä koskaan pistä vastaan auktoriteeteille. Tätä ajatusmaailmaa kuvaa kirjasta otettu lause: ”Se on nyt sinun kohtalosi, sillä on kirjoitettu viisauden lakikirjaan, että kaikki tottelemattomat pojat jotka eivät välitä kirjoista, koulusta, eivätkä opettajista, vaan tahtovat viettää päivänsä leikkimällä ja huvittelemalla, ne ennemmin tai myöhemmin muuttuvat pieniksi aaseiksi.” Satu kertoo konkreettisilla tapahtumilla, mitä käy huonosti käyttäytyville pojille. He saattavat joutua rosvojen varastelun kohteeksi, heidät saatetaan hirttää, heitä saatetaan luulla päivälliseksi tai he saattavat muuttua aaseiksi. Kirja on varmasti aikanaan toiminut mainiona ”älä tee näin” -oppaana nuorille iltasadun kuuntelijoille. 

Kirjan kertojana toimii kaikkitietävä kertoja, joka eläytyy kirjan hahmojen kohtaloon ja surkuttelee heitä. Kertoja on myös hyvin opettavainen, sillä aina sivulauseessa hän muistuttaa lukijaa siitä, miten Pinocchion kulloinenkin käytös on huonoa. Kertoja myös puhuttelee suoraan lukijaa, kuten tekstini alussa olevasta lainauksesta huomaa. Pinocchion seikkailuiden jokaisen luvun otsikkona toimii pieni tiivistelmä siitä, mitä luvussa tulee tapahtumaan. Kirjan tapahtumissa pysyisi siis ihan hyvin perillä, jos lukisi vain jokaisen luvun tiivistelmän. Sivujen välissä vilahtelee myös Enrico Mazzantin piirtämät upeat mustavalkoiset kuvat, joiden avulla pienempienkin lukijoiden mielenkiinto säilyy yllä. Kaiken kaikkiaan Pinocchion seikkailut on oiva satukirja tämänkin päivän lapsille, vaikka osa tapahtumista tuo ilmi liikaa 1883-luvun konservatiivisia käsityksiä.