Ufufy

Rakas ystäväni kävi viime kesänä reissussa Ameriikassa asti. Tältä reissultaan hän toi minulle tuliaiseksi vallan suloisen ja soman Könni-ufufyn! Ufufyt ovat Tsum tsumien tapaan japanilaisesta Disney-tuoteperheestä kotoisin, kuten pehmolelujen samankaltaisuuksista voi arvella. Könni on minun ensimmäinen (ja ainoa) ufufyni, mutta voi, miten söpö se on! Erityisen viehättynyt olen Könnistä löytyviin pieniin yksityiskohtiin kuten "heiluvaan" heiluriin ja kellon viisareihin. Könnissä on alun perin ollut mukana hieman ruusun tuoksua, mutta pieni kello ei kovin paljon tuoksu enää tänä päivänä.

Soundtrackit 12.

On aika esitellä taas pari CD:tä Disney-kokoelmani syövereistä. Molemmat alla olevista CD:istä olen omistanut jo useamman vuoden ajan. Fantasian olen ostanut itse CDON.comista, Kaunotar ja Hirviö -musikaalilevyn olen saanut lahjaksi vanhemmiltani. He ovat muistaakseni hankkineet levyn Levykauppa Äx:n kautta.

2-levyinen Fantasia-soundtrack sisältää kaikki klassiset kappaleet vuoden 1940 Fantasiasta. Levyn kannessa ja sisäsivuilla oikeuksiinsa pääsee Mikki Hiiri Noidan oppipojasta. Mikin lisäksi kuvitusta levyn kansilehtiseen on otettu neljästä muusta Fantasian ja Fantasia 2000:n animaatiopätkästä. Minusta on hassua, että kansilehtisessä on kuvia Fantasia 2000:sta, koska itse levyllä ei ole musiikkia uudemmasta elokuvasta, eikä edes kansilehtisen teksteissä mainita uutta elokuvaa kertaakaan. Ehkä kansilehtisen visuaalinen suunnittelija on mennyt sekaisin Fantasioissa. Viisi aukeamaa sisältävä kansilehtinen pitää sisällään siis Mikki-pitoisia kuvia, mutta myös neljäsivuisen infon alkuperäisen Fantasian tekemisestä. Kansilehtinen ja levyn kannet ovat minusta tyylikkäästi suunnitellut (lukuunottamatta paria hämäävää kuvaa Fantasia 2000:sta), ja ne ovat minusta tunnelmaltaan samanlaiset kuin Fantasia-elokuvakin. 

Levyn musiikki on tietenkin klassista, Leopold Stokowskin johtaman Philadelphian sinfoniaorkesterin äänittämää musiikkia. Tätä levyä kuuntelen aina halutessani kuunnella rauhallista musiikkia, johon ei välttämättä tarvitse keskittyä niin paljon - vaikka esimerkiksi Pähkinänsärkijän Venäläinen tanssi ei kovin rauhallinen kappale olekaan.

Kaunotar ja Hirviö -elokuvasta en omista alkuperäistä soundtrackia, vaan tämän musikaaliversiosta äänitetyn levyn. Toivoin elokuvan soundtrackia itselleni joskus joululahjaksi, mutta vanhempani ostivat tämän, koska eivät soundtrackia kaupoista löytäneet. En ole kuitenkaan harmitellut lahjaani yhtään, sillä levy on aivan upea! Ja jos saan sanoa, niin mielestäni kappaleet esitetään tässä paljon paremmin ja eläytyvämmin kuin elokuvan englanninkielisessä versiossa! Levyn kansi on mielestäni yksinkertaisuudessaan todella upean näköinen. Kansilehtisen sivuilta löytyy esityksestä otettuja kuvia ja kaikkien laulujen sanat. CD on nauhoitettu Lontoossa esitetystä Kaunottaresta ja Hirviöstä, ja niinpä kansilehtisen sivuilta löytyy myös kaikki Lontoon näyttelijöiden nimet hahmoineen ja orkesterin jäsenet soittimineen.

Kappaleita levyllä on yhteensä 23. Levyltä löytyy kaikki elokuvassa lauletut laulut, mutta mukana on myös monta laulua, jotka Alan Menken on säveltänyt nimenomaan musikaaliversiota varten: No Matter What, Home, How Long Must This Go On, If I Can't Love Her ja Maison des Lunes. Laulettujen laulujen lisäksi levyllä on vain kolme instrumentaalia: Entr'acte/Wolf Chase, The Battle ja Transformation. Laulut ovat levyllä siinä järjestyksessä, missä ne musikaalissakin esitetään. Tätä levyä kuuntelee aina mielellään, ja sitä kuunnellessa tuntuu, että olisi itse paikan päällä musikaalia katsomassa.

Tämä kohtaus olisi varmasti aivan upea teatterin lavalla nähtynä!

Beauty and the Beast

Kävin katsomassa Beauty and the Beast -live action elokuvan perjantaina 17.3. sen ensi-iltapäivänä. Tässä olen parin päivän ajan kerennyt koota ajatuksiani elokuvan suhteen, ja saatte tekin nyt lukea ne näin tuoreeltaan. Teksti sisältää juonipaljastuksia! 

Kaunotar ja Hirviö on minulle rakkain Disneyn animaatioklassikko heti Leijonakuninkaan jälkeen. Odotin live action -versiota elokuvasta kuin kuuta nousevaa, ja odotukseni olivat korkealla The Jungle Bookin ja Cinderellan jälkeen. Valitettavasti odotukseni eivät täysin täyttyneet Beauty and the Beastin kohdalla. Elokuvan juoni kulki hyvin samoja ratoja animaatioklassikon kanssa, ja tätä asiaa kehuin Cinderellan kohdalla. Beauty and the Beast -elokuvassa juonen samankaltaisuus kuitenkin häiritsi minua paljon enemmän. Häirinnän kohteena olivat minulle nimeomaan samat repliikit: vuorosanoja olisi voinut edes hieman muuttaa elokuvien välillä. Juoneen oli kuitenkin tuotu uusiakin tuulia, ja nyt Hirviön vanhempien kohtalo ja Bellen äidin kohtalo saivat selityksensä. Myös vuodenaikojen ihmeellistä vaihtelevuutta avattiin. ;)

Belleä elokuvassa näyttelee Hermionena tunnettu Emma Watson. Emma oli Bellenä ihan ok... mutta minusta hän oli jotenkin vaisu. En päässyt täysin uppoutumaan Bellen hahmoon tai hänen ajatusmaailmaansa. Oli kiva, että Bellen hahmosta oli tehty vieläkin itsenäisempi ja fiksumpi, Belle muun muassa keksi käytännöllisemmän ja nopeamman pyykinpesukoneen. Minusta oli vaan harmi, että hänen keksintönsä jäi vain tuohon yhteen vempeleeseen, eikä hän Hirviön linnassa enää keksinyt arkea edistäviä asioita. Hirviötä esittää Dan Stevens. Hirviön lookki oli minusta vaikuttava, MUTTA Hirviötä ei oltu minusta saatu liikkumaan sulavasti! Hänen kävelynsä oli töksähtelevää, ja välillä katsoin, että se johtuu ontumisesta, mutta sitten seuraavassa kohdassa hän ei nilkuttanutkaan. Hirviön kasvojen liikkeet olivat uskottavia ja hänen siniset silmänsä ihanat, mutta vartalon kokonaisliikkeet häiritsivät minua kovasti. Lopussa nähtävä Hirviön muodonmuutos oli minusta vaisu, eikä siitä tullut wau-olo. Olisin kaivannut Dan Stevensille enemmän ruutuaikaa lopussa, että hänen komeuttaan olisi saanut oikeasti ihastella. 

Beauty and the Beastin pääosapari jäi minulle etäiseksi, mutta sivuhahmot onnistuivat minusta täydellisesti!!! Erityisesti Gastonia näyttelevä Luke Evans teki minuun suuren vaikutuksen! Hän ei vetänyt rooliaan liian yli, vaan oli juuri sopivan ylimielinen - ja komea. LeFouta eli suomalaisittain Töppöä näytteli Josh Gad (Olafin ääni), ja hän oli myös täydellisen hassu. Tässä versiossa LeFou oli homo, ja mielestäni hänen seksuaalinen suuntautumisensa osattiin näyttää hienovaraisesti, mutta myös selkeästi. Bellen isä, Kevin Kline, oli minulle suuri yllätys. Hahmo sai paljon enemmän syvyyttä animaatioklassikkoon verrattuna, ja Kline näytteli Mauricea todella herttaisesti. Suurimmat odotukset minulla oli Lumierea eli Ewan McGregoria kohtaan. Ja aaahhhh, ne toteutuivat täysin! Ewan McGregor oli täydellinen kynttelikkö!!!! Ranskan aksentti oli uskottava, ja yhteistyö muiden lumottujen esineiden kanssa oli sujuvaa! Kaikki lumotut esineet oikeastaan onnistuivat minusta todella loistavasti. Ian McKellen oli mainio Könni, Emma Thompson oli vieläkin mainiompi rouva Pannu, ja minusta oli kivaa, että vaatekaapin, pölyhuiskan ja flyygelin roolia oli suurennettu. Elokuvan lopussa itkin, kun esineet jähmettyivät paikoilleen, ja puolestaan pääsin iloitsemaan heidän muuttuessaan takaisin ihmisiksi! (Varsinkin, kun pääsin näkemään ah niin ihanan Ewanin.) 

Beauty and the Beast on musikaali, ja elokuvassa kuultiinkiin kaikki tutut kappaleet Kaunottaresta ja Hirviöstä. Kuulin laulut ensimmäistä kertaa elokuvassa, vaikka ne olikin julkaistu jo aiemmin kuunneltavaksi. Suurin osa kappaleista oli minusta onnistuineita: Beauty and the Beast oli kaunis Emma Thompsoninkin laulamana, Gaston oli mahtavaa ilottelua tavernassa ja Be Our Guest oli IHANA! <3 Sen sijaan Bellen, eli Emma Watsonin laulamat vanhat kappaleet olivat huonoja siinä mielessä, että Emma venytti liian monesti sanoja. Kun kappaleet vastasivat muuten niin hyvin alkuperäisiä versioitaan, tämä venytys pisti ikävällä tavalla korvaan. Olisinkin ehkä halunnut, että lauluja olisi vielä enemmän muokattu animaatioklassikosta. Elokuvassa kuullut uudet laulut olivat minusta onnistuneita ja sopivat hyvin elokuvan sävelmaailmaan. En vain ymmärrä sitä, miksei elokuvassa kuultu musikaaliversion kappaleita, miksi siihen piti säveltää uusia...? En valita tästä uudesta sävellystyöstä, sillä uudet kappaleet tosiaan olivat hyviä, mutta jos melkein samoista teemoista on jo tehty laulut, miksi säveltää uusia? 

Vaikka olenkin nyt paljon kyseenalaistanut ja voivotellut elokuvaa, oli Beauty and the Beast mielestäni nautittava elokuvakokemus. Elokuvan lavasteet ja taustat oli aivan upeasti tehdyt! Vaikka suurin osa taustoista olikin tietokoneella tehtyjä, näytti kaikki oikealta eikä lavasteista mikään pistänyt silmään huonolla tavalla. Lumottu ruusu oli upean näköinen, ja mielestäni oli hyvä, että osa linnaakin sortui aina terälehden tippuessa: näin taika tuli konkreettisemmaksi. Sen sijaan pitää vielä sanoa, että Hirviön taikakirja, jonka avulla hän ja Belle matkustivat Pariisiin, oli mielestäni turha lisäys elokuvan tarinaan. Eiköhän Bellen äidin kohtalo olisi voinut toisellakin tapaa selvitä. Mielestäni alun prologi tanssiaisineen oli kiva: oli kiva nähdä, miltä ylpeä prinssi näytti ennen taikaa ja miten hän käyttäytyi. Hirviön ja Bellen välinen tanssiaiskohtaus oli upea, ja Bellen keltainen mekko ihana. Elokuvan puvustus oli mielestäni loistelias, ja väliin nähtävät valkoiset peruukit ja puuteroidut naamat toivat hauskuutta elokuvaan. Beauty and the Beast oli siis hyvä elokuva, mutta olisin kaivannut siihen lisää tunnetta erityisesti pääosakaksikon osalta. En nyt päässyt täysin uppoutumaan heidän romanssiinsa. Siksipä annankin elokuvalle arvosana-asteikolta 4-10 numeroksi 8.

(Kaikki kuvat on otettu osoitteesta: www.impawards.com)

Disney-paitoja

Nyt on aika katsoa, mitä Disney Storesta ostetuista kasseista paljastuu! Huiiii! Jaan ostokseni pariin eri postaukseen, niin ihmeteltävää riittää pidemmäksi aikaa. Ensimmäisenä esittelen Barcelonasta ostamani T-paidat. Kolme ensimmäistä paitaa on minun, alimmainen on mieheni. Olen monta kertaa katsonut juuri samaa Jörö-paitaa lahjaksi miehelleni, mutta en ole saanut ostettua. Nyt hän osti sen itselleen ihan itse - hyvä lahjaidea katosi samalla taivaan tuuliin. Noo, en valita, sillä pääasia kai on, että hänellä nyt on se paita. ;)

Oli pakko ostaa häämatkasta muistutteleva tuliainen itselle :)

Unelmien häät

Heinäkuussa en paljoa tekstejä blogiin kirjoittele - itse asiassa tämä saattaa hyvinkin jäädä ainoaksi heinäkuun tekstiksi. Nyt heinäkuussa minulla on hyvin paljon valmisteltavaa ja touhuttavaa ja stressattavaa, joten tekstien kirjoittamiseen ei luultavasti jää aikaa. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna tästä neidistä tulee nimittäin rouva! Ääk! :)

Häätunnelmissa minun oli ihan pakko ostaa itselleni Suomalaisesta Kirjakaupasta prinsessoiden häistä kertova kuvakirja, Unelmien häät. Kirja kertoo Tuhkimon, Bellen, Tianan ja Tähkäpään häävalmisteluista ja itse juhlasta. Kirjassa on aivan ihanat kuvat! Siksi laitoinkin niin paljon kuvia tähän postaukseen... Itse tarinat ovat ehkä hieman lapsellisia ja toistavat toisiaan, mutta lapsillehan kirja on tarkoitettukin. Kirja oli kallis, mutta laadukkuudessaan joka pennin väärti! Nyt yritän vain keksiä, miten voisin käyttää kirjaa omassa hääjuhlassani...

Tuhkimon häät

Bellen häät

Tianan häät

Tähkäpään häät

Kaunotar ja Hirviö -nuottikirja

Vuosi sitten ostin Kaunotar ja Hirviö -elokuvan nuottikirjan huuto.netistä. Kirja sisältää kaikki Kaunottaren ja Hirviön laulut kokonaisuudessaan pianolle kirjoitettuina versioina. Tietysti myös laulujen sanat on kirjoitettu nuottien päälle, jotta pianoa pimputtaessaan pääsee myös lauleskelemaan. Nuotteja elävöittää jokaisen kappaleen väliin laitetut pysäytyskuvat elokuvasta.

Disney's Art of Animation

Tämän kirjan olen joskus esitellyt Rinki tinki tinkissä.

Disney's Art of Animationin kannet näyttävät tylsän harmailta, mutta kirja on kaikkea muuta kuin tylsä. Tosin kansien tylsyys voi hyvinkin johtua siitä, että lainasin kirjan kirjastosta, ja siitä on saatettu ottaa päältä pois kenties rispaantuneet värikkäämmät kannet. Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen kertoo Mikki Hiiren tarinan, Silly Symphonies -sarjasta ja Waltin ensimmäisistä animaatioelokuvista. Toinen osa kirjasta taas käsittelee Kaunotar ja Hirviö -elokuvan eri tekovaiheita aina käsikirjoituksesta äänittämiseen, kuvien sommitteluun ja väritykseen. Disney's Art of Animation on hyvin mielenkiintoinen kirja, jossa on todella paljon kuvia ja vähän tekstiä, mutta sehän vain sopii animaatiosta kertovaan kirjaan!