Kävin viime lauantaina katsomassa Tampereen Teatterissa Notre
Damen kellonsoittaja -musikaalin. Pakko siitä on lyhyt teksti tänne rykäistä, sillä
Suomessa näkee niin harvoin Disney-musikaaleja.
(En tee tekstissä mitään suuria juonipaljastuksia, mutta jos aiot mennä katsomaan Notre Damen kellonsoittajan teatteriin ja pysyä täysin tietämättömänä musikaalista, ei tätä lyhyttä tekstiä kannata lukea.)
Tampereella pyörivä Notre Damen kellonsoittaja perustuu Victor Hugon romaaniin
ja Disneyn elokuvan lauluihin. Huomatkaa: perustuu Disneyn LAULUIHIN. Musikaalin juoneen Disney-elokuva on
vaikuttanut paljon vähemmän kuin alkuperäinen kirja. Vaikka asia
lukeekin musikaalin julisteissa, tuli se itselleni
pienoisena yllätyksenä. Minua tämä ei haitannut, vaikka asia tekikin
musikaalista paljon raaemman ja ahdistavamman - musikaalin ikäraja on 12. Joitakin katsojia tarinan
erilaisuus Disney-animaation verrattuna järkytti, jos ymmärsin oikein kuunnellessani sivukorvalla muiden keskusteluja teatterista pois lähtiessä. Toki yhteyksiä Disneyn elokuvaankin löytyi; onhan molemmilla esityksillä kuitenkin sama lähdeteos. Jotkut repliikit olivatkin tuttuja elokuvasta, ja näitä oli hauska bongailla.
Notre Damen kellonsoittajassa esitettiin Disneyn elokuvasta tutut ja ihanat mahtipontiset Alan Menkenin säveltämät laulut, mutta mukaan oli sävelletty paljon uusia kappaleita. Ainoastaan elokuvassa kuultavaa laulua Tää jätkä ei kuultu musikaalissa. Laulut esitettiin täydellisesti,
ja moni niistä aiheutti kylmiä väreitä selkäpiissäni. Mielestäni oli
jännää, että laulut oli suomennettu erilailla kuin elokuvassa, eli kappaleiden mukana ei voinut laulaa, jos olisi halunnut. ;)
Notre Damen kellonsoittajan lavasteet olivat todella upeat, kuten
puvustuskin. Musikaalit ovat aina paljon räiskyvämpiä, näyttävämpiä ja haastavampia esityksiä tanssinumeroineen
ja useine liikkuvine lavasteineen kuin "normaalit" näytelmät, eikä Notre
Damen kellonsoittaja ollut tässä poikkeus. Tampereen teatterin lavan kaikkia
mahdollisia kääntyviä ja nousevia teknisiä laitteita varmaan
käytettiinkin esityksessä hyväksi. Tekniikka oli upeaa pitkin näytelmää
lukuunottamatta lopussa taustalle heijastettavia paria hieman kömpelöä
tietokoneanimaatiopätkää. Näyttelijät tekivät erinomaista työtä läpi näytelmän, etenkin Quasimodoa
upeasti näytellyt Petrus Kähkönen.
Voin suositella Notre Damen kellonsoittajaa katsottavaksi, mutta
ehkä vain aikuisyleisölle. Tarina ei ole niin seesteinen kuin Disneyn
elokuvassa, jossa siinäkin käsitellään jo tosi rankkoja asioita. Tämä musikaaliversio on myös hyvin vakavasti otettava näytelmä, ja huumoria siitä löytyi mielestäni vain vähän. Kulttuurielämyksiä - etenkin Disney-pitoisia sellaisia - pitää kuitenkin tukea! Ehkäpä yritän nyt vihdoin saada aikaiseksi ostaa lipun myös Helsingin teatterissa pyörivään Pieneen merenneitoon, jospa lippuja olisi vielä edes vähän jäljellä!
(Kuvat on otettu osoitteesta: https://tampereenteatteri.fi )