Avengers: Infinity War

Marvelin uusin, mahtipontisin ja valtavin elokuva sai ensi-iltansa tällä viikolla. Kävin katsomassa elokuvan mieheni kanssa torstaina, ja tässäpä pientä pohdintaa elokuvasta. Olen yrittänyt pitää arvostelun spoilerivapaana, mutta jos et halua ihan varmasti tietää elokuvasta mitään etukäteen, niin älä lue tätä. 

Avengers: Infinity War on Marvelin elokuvauniversumin kymmenen vuoden matkan huipennus, johon kaikki aiemmat Marvelin supersankarielokuvat ovat johtaneet Iron Manista (2008) lähtien. Elokuva kertoo siitä, kuinka superpahis Thanos (Josh Brolin) yrittää kerätä itselleen ikuisuuskiviä muokatakseen niillä universumia, ja Avengers-ryhmä (Kostajat) yrittää estää Thanoksen aikeet. Elokuvassa nähdään supersankareita kaikista Marvelin elokuvauniversumin elokuvista: Iron Man, Kapteeni Amerikka, Hulk, Thor, Starlord, Doctor Strange, Spiderman... Käsissä on sillisalaatin ainekset, joilla saisi tehtyä epämääräisen ja pinnalliseksi jäävän elokuvan. Mielestäni kaikki sankarit saivat kuitenkin elokuvassa hyvin ruutuaikaa, eikä elokuva ollut niin sekava, kuin mielestäni vaikkapa The Avengers oli. Katsoja tuntee tässä vaiheessa kaikki sankarit hyvin, joten hahmoja ei tarvinnut esitellä, vaan osa hahmoista pystyi nousemaan jopa seuraavalle tasolle hahmokehityksessään. Siksipä onkin niin tärkeää, että ennen Infinity Warin katsomista on nähnyt edelliset Marvelin elokuvauniversumin 19 elokuvaa. Hahmojen tuntemisen suhteen myös juonenkäänteet vaativat monin paikoin edellisiin elokuvaan perehtymistä. 

Elokuva ei siis mielestäni ollut sekava suuresta hahmomäärästään huolimatta. Juoni kulki samanaikaisesti monessa eri paikassa pitkin universumia, mutta tämä tapahtumapaikasta toiseen hyppiminen ei ollut mielestäni häiritsevää. Elokuvan tunnelma vaihtui myös hyppimällä tunteesta toiseen: yhdessä kohtaa sai nauraa ja toisessa itkeä. Avengers: Infinity War on huumoripitoisista kohtauksista huolimatta vakavampi ja synkempi elokuva kuin edelliset Marvelin elokuvat. Jo elokuvan ensiminuuteilla asetetaan elokuvalle synkkä tunnelma, kun esitellään, miten voimakas ja paha hahmo Thanos on. Katsoja tietää alusta asti, ettei kukaan sankareista ole turvassa. Niinpä elokuvan ajan saa oikeasti jännittää lempparihahmojensa puolesta. Elokuvan dramaattisimpia hetkiä ei kuitenkaan mielestäni pohjustettu tarpeeksi, eikä surullisiin tunnelmiin jäädä vellomaan, joten tämä normaalisti niin helposti kyynelehtivä tyttö ei itkenyt kertaakaan elokuvan aikana. Nauraa sain kuitenkin useasti. 

Infinity Warissa eniten ruutu-aikaa hahmoista saa Thanos, joka tuntuu alusta asti todelliselta mahtiviholliselta. Thanoksen suunnitelmat tuntuvat kauheudestaan huolimatta ihan ymmärrettäville. Pohdin elokuvan ajan, että toivottavasti maapallon suurvaltioiden johtajat eivät näe elokuvaa, sillä heidän voisi kuvitella ottavan Thanoksen suunnitelmista mallia... Thanoksesta kuoriutuu elokuvan aikana kivan moniulotteinen hahmo. 

Infinity War oli uskomattoman eeppinen elokuva, jossa nähtiin toinen toistaan massiivisempia taisteluja. Elokuva oli visuaalisesti upeaa katsottavaa, ja oli mahtavaa nähdä, miten uudetkin Marvelin elokuvien supersankarit pääsivät osaksi Avengers-joukkiota. Aina uuden supersankarin tullessa ruudulle kuultiin taustamusiikissa supersankarin omassa elokuvassa kuultu musiikkiteema, joka liittää elokuvan auditiivisellakin tasolla edellisiin supersankarielokuviin. Tunnistettavimpia teemoja olivat tietysti Guardians of the Galaxy- ja Black Panther -elokuvien musiikit. Elokuvassa en pitänyt siitä, miten sukupuolisidonnaisia jotkut osat taisteluista olivat. James Bondeissakin minua ärsyttää aina se, jos naiset laitetaan taistelemaan naisia ja miehet miehiä vastaan. Black Widow saisi hyvin laitettua kampoihin Thanoksen miespuolisille apureillekin. :P

Avengers: Infinity War oli hyvä elokuva, jonka katsomisesta nautti (melkein) jokaisella elokuvan minuutilla. Elokuvan nähtyä katsoja jää ihmettelemään, mitä juuri tuli katsottua. Pohdiskelevin mielin jää odottamaan, milloin jatkoa seuraa, sillä elokuva jää todellakin todelliseen cliffhangeriin. Elokuva ei ollut kuitenkaan mikään loistavin tapaus Marvelin elokuvauniversumin leffojen joukosta, joten annan elokuvalle arvosanaksi 8:n. 

Ja toteanpas vielä loppuun, että suosikikseni Avengersien supersankareista on noussut parin viime elokuvan aikana Thor, itse asiassa miehen hiustenleikkuun myötä. Suosikkiasemaan mies ei ole varmasti päässyt hyvän ulkonäkönsä perusteella (kröh kröh...), vaan siksi koska on vain niin siisti ja voimakas ukkosen jumala. Kuka on sinun suosikkisi Avengerseista? 

(Kuva on otettu osoitteesta www.impawards.com.)

Black Panther

Kävin perjantaina katsomassa Marvelin uusimman supersankarielokuvan, Black Pantherin, alkavan talvilomani kunniaksi. Black Panther oli ensi-illassa jo yli viikko sitten (16.2.), ja sitä on erityisesti USA:n suunnalta hehkutettu ensimmäisenä mustien supersankarielokuvana. Tässäpä minun ajatuksiani elokuvasta. 

Black Panther kertoo Marvelin sarjakuvien supersankarista, Mustasta pantterista, joka on oikealta henkilöllisyydeltään Wakandan kuningas T'Challa. Black Panther esiteltiin ensimmäistä kertaa yleisölle jo elokuvassa Captain America: Civil War, jossa hahmon motiiveja ja taustatarinaa jo selitettiin. Black Pantherin juonen ymmärtää kuitenkin vallan hyvin, vaikka Civil Waria ei olisi nähnyt. Ensimmäinen kosketukseni Black Pantheriin tuli juurikin Civil Warista. Hahmo ei ollut minulle milläänlailla tuttu, toisin kuin vaikka Spiderman tai Batman, jotka ovat olleet tietoisuudessani jo lapsuudesta asti. Olikin kiva nähdä supersankarielokuva, jossa hahmosta ei tiennyt mitään etukäteen. (Enpä minä kyllä ennen uusia Marvelin elokuvia ole tiennyt mitään monesta muustakaan supersankarista, kuten Thorista, Ironmanista tai Captain Americasta. Nyt tuntuu hassulta, ettei noita hahmoja tuntisi.) 

Black Pantherissa T'Challa (Chadwick Boseman) valitaan oikeutetusti Wakandan kuninkaaksi. T'Challa on kuitenkin myös supersankari Black Panther, ja elokuvan aikana hän tasapainoilee kuninkuuden ja supersankariuden välillä. ...vai tasapainoileeko? Kaikki edelliset kuninkaat ovat olleet myös Black Panthereita, ja T'Challa vain jatkaa tätä samaa linjaa. Korjaankin lausettani: T'Challa yhdistää luonnostaan kuninkuuden ja supersankariuden toisiinsa, mutta hän kamppailee elokuvan aikana siitä, mitä hänen tulisi kuninkaana/supersankarina tehdä. T'Challan valinta Wakandan todellisen luonteen paljastamisesta maailmalle mietityttää katsojaakin, sillä paljastuksessa ja salassapidossa on molemmissa omat hyvät puolensa. Sain elokuvan aikana sen käsityksen, ettei T'Challa salaisi superminäänsä muilta, vaan kaikki (ainakin kaikki wakandalaiset) tietävät, kuka Black Panther oikeasti on. Wakanda on upea afrikkalainen maa ja kaupunki: Afrikan maisemat ovat upeita, mutta myös itse kaupunki on silmänruokaa yhdistelmässään modernia ja perinteistä afrikkalaista arkkitehtuuria. Tämä yhdistelmä pätee myös moneen muuhun asiaan elokuvassa: ihmisten vaatteet ovat perinteisiä mutta silti ei-niin-perinteisiä, ja musiikkiin on saatu yhdistettyä loistavasti afrikkalaiset rytmit. Tuntuu, että viimeisimmissä Marvelin elokuvissa on panostettu nimenomaan musiikkiin (esim. Thor: Ragnarök), ja se kannattaa. Black Pantherin taustamusiikit ovat upeita!

Vaikka elokuvan päähenkilö onkin Black Panther, tuntuu minusta, että T'Challaa suuremman roolin elokuvassa saivat sen vahvat naishahmot. Marvelia on kritisoitu siitä, että sen elokuvissa naiset jäävät maskuliinisten supersankareiden jalkoihin, mutta niin ei käy todellakaan Black Pantherissa. Vahvimman roolin vetää Wakandan naissoturi Okoye (Danai Gurira), joka nostaa käsitteen "isänmaallisuus" uudelle tasolle. Vaikka Okoye onkin tiukka ja tyly, tykästyy katsoja hahmoon samantien. T'Challan sisar Shuri (Letitia Wright) on Wakandan johtava insinööri, ja hän suunnittelee huipputeknologiasta kaikennäköisiä laitteita Wakandalle. Shurin ja T'Challan välinen sisaruussuhde on ihanan leikittelevä ja lämmin. Nakia (Lupita Nyong'o) on Wakandan vakooja ja T'Challan exä, johon kuningas on selkeästi vielä ihastunut. Mukana seikkailussa nähdään myös muun muassa kuningataräiti Ramonda (Angela Bassett), viisas kylänvanhin Zuri (Forest Whitaker), CIA-agentti Ross (Martin Freeman) ja elokuvan pahikset Ulysses Klaue (Andy Serkis) sekä Erik "Killmonger" Stevens (Michael B. Jordan). Molemmissa pahiksissa olisi ainesta vielä pahismaisempaan hahmoon, mutta kumpaankaan ei keretä elokuvan aikana syventyä tarpeeksi. Tässä tapauksessa olisikin ollut parempi, jos elokuvassa olisi pitäydytty vain yhdessä pahiksessa, joka olisi tällöin saanut enemmän lihaa luittensa ympärille. 

Black Pantherissa ei ole mielestäni mikään maailman sykähdyttävin juoni. Tosin niin ei ole oikeastaan missään supersankarielokuvassa: kaikissa on kyse taistelusta hyvän ja pahan välillä, ja melkein kaikissa supersankari pohtii omia eettisiä arvojaan. Tämä eettinen pohdiskelu on kyllä aina hyvästä, ja se tekee super-elokuvista muitakin kuin vain hurjia rymistely-elokuvia. Black Pantherissa minut hurmasi kuitenkin elokuvan afrikkalainen tunnelma musiikkeja, puvustusta, näyttelijöiden aksenttia ja wakandalaisia perinteitä myöten. Tämä oli virkistävää vaihtelua amerikkalaispainotteiselle supersankarigenrelle. Pidin kovasti Black Pantherista, erityisesti elokuvan girl powerista, ja siksi annan elokuvalle arvosanaksi 9. Elokuva kannattaa käydä katsomassa! Nyt sitten odottelemaan Marvelin seuraavaa elokuvaa: Avengers: Infinity Waria.

(Kuva on otettu osoitteesta www.impawards.com.)

Barcelonan Disney Store

Olin mieheni kanssa häämatkalla Barcelonassa 30 asteen kuumuudessa viikon verran. Niin kuin kaikissa kunnon suurkaupungeissa, myös Barcelonassa oli Disney Store, jejjj!!!! Suunnistin sinne jo heti ensimmäisenä päivänä ostoksia tekemään. ;) Tuon kerran piti jäädä ainoaksi, mutta jostain kumman syystä kauppa veti minua puoleensa, ja kävin siellä shoppailemassa vielä viikon loppupuolella. Alla on "salakuvia" Barcelonan Disney Storesta, sillä en vain viitsinyt vetää kaupassa järkyttävän kokoista järkkärikameraa nenälleni kuvia varten... Pidin kameraa kaulassa, ja napsin alla näkyviä salakuvia, joista jotkut onnistuivat, jotkut eivät. :)

Barcelonan Disney Storea ei mainostettu ulospäin kauhean suuresti, ja sen ohi olisi voinut helposti kävellä, ellei olisi tiennyt, mistä etsiä kauppaa.

Tsumtsumeja! Minä vannoin, etten haksahda näihin, mutta kuinkas sitten kävikään... Toisella käyntikerralla myyntiin oli tullut juuri Aladdin-tsumtsumit, jotka oli kuulemma myyty loppuun monesta muusta Disney Storesta silmänräpäyksessä!

Star Wars- ja Marvel -osasto oli ensimmäisen kerroksen perähuoneessa.

Apua! Meninkin naimisiin hirveän Hulkin kanssa!

Toinen kerros oli varattu prinsessoille, ja siellä soi ihanan hempeä musiikki. Yksi kokonainen seinä oli varattu Fronenin siskoksille. En saanut tähän "salakuvaan" tarpeeksi hyvää tunnelmaa... :(

Pehmoleluosasto! Myös minun ostama pehmolelu vilkuilee piilostaan kameraa kohti... ;)

Kaksi kauppareissua - kaksi kauppakassia! Esittelen myöhemmin varsinaiset ostokset. :)