Sain kerran CDON.comia selaillessani hyvän idean, ja sen myötä ostin itselleni Davy Crockett: King of the Wild Frontier- ja 20,000 Leagues Under the Sea -DVD:t. Molemmat elokuvat ovat itsensä herra Walt Disneyn aikana julkaistuja live action -elokuvia. Tässäpäs hieman ajatuksiani elokuvista, joista käynee ilmi, oliko ostokseni kannattava vai ei.
Davy Crockett: King of the Wild Frontier (1954-1955)
Davy Crockett oli alunperin televisiota varten tehty sarja, joka saavutti Yhdysvalloissa hurjan suosion: lapset käyttivät pesukarhulakkeja ja hoilasivat tunnuslaulua Davy Crockettista. Pääosan esittäjästä, Fess Parkerista, tuli sarjan myötä hetkessä kuuluisuus. Davy Crockett: The King of the Wild Frontier -elokuvaan on koottu kolme ensimmäistä jaksoa sarjan yhteensä viidestä jaksosta. Itse olen aina kuvitellut, että Davy Crockett tv-sarja olisi ollut moniosaisempi ja täynnä taisteluja erämaassa intiaanien ja villieläinten kanssa, mutta kuinka väärässä olinkaan...
Davy Crockett: King of the Wild Frontier -elokuva koostuu siis kolmesta eri tarinasta. Tarinoiden välillä näemme niitä yhdistämään (varmaan jälkikäteen) tehtyjä animaatioita kartoista ja Crockettin reitiltä niissä. Elokuvan ensimmäisessä tarinassa ei esitellä hahmoja ollenkaan, mikä on ihme. On kuin yleisön olettaisi tuntevan Davy Crockettin entuudestaan, mikä voi Yhdysvalloissa totta ollakin, mutta ei suomalaiselle. Elokuvaa katsoessani oletin, että jo sitä ennen on julkaistu esittelevä tv-sarja, mutta ei: elokuva onkin se tv-sarja! Ihmeellistä! Ensimmäinen tarina (tv-jakson nimi: Indian Fighter) kertoo Davy Crockettin seikkailuista erämaassa, jossa hän taistelee intiaaneja vastaan rykmentin kanssa. Crockettilla on erimielisyyksiä ylempiensä kanssa, ja hän viis veisaa auktoriteeteista tehden asiat omalla tavallaan. Crockett esimerkiksi vaanii intiaaneja metsässä eläinten äännähdyksiä matkien ja hiipien, kun muu rykmentti ravaa hevosillaan äänekkäästi - tietenkin suoraan intiaanien ansaan. Ensimmäisessä tarinassa näemme Davy Crockettin perheen. Toinen tarina (tv-jakson nimi: Davy Crockett Goes to Congress) kertoo siitä, kuinka Crockett pyrkii ja pääsee senaattiin, ja saa kuulla vaimonsa kuolleen. Tennesseen senaatissa Davy ajaa kaunopuheisesti ja rohkeasti maalaisen kotikuntansa etuja. Kolmannessa tarinassa (tv-jakson nimi: Davy Crockett at the Alamo) Davy matkustaa ystäviensä kanssa Texasiin, jossa he päätyvät piiritettyyn linnoitukseen. Linnoituksessa kaikki menee huonosti, tappiomieliala on korkealla ja häviötä odotetaan masentuneena. Lopussa meksikolaiset hyökkäävät linnoituksen kimppuun, ja sanotaanko näin, että loppu on huono ja outo.
Elokuvan ensimmäinen tarina on mielestäni tarinoista ehdottomasti paras! Se on sitä oikeaa Davy Crockett -meininkiä, jota elokuvalta odotinkin. Luonnon maisemat ovat kauniita ja värit ihanan kirkkaita. Voitte varmasti kuvitella, millaista rykmentin ja intiaanien välinen taistelu on vuoden 1954 elokuvassa. Lyönnit eivät osu perille asti ja kuolemat ovat niin dramaattisia ihmisten kaatuillessa sinne tänne päästellen epätoivoisia kuolinkorinoita. :D Pelkästään tämän takia ensimmäinen osa elokuvasta kannattaa katsoa! Tarina yllätti minut siinä mielessä, että Davy puolusti intiaanien oikeuksia! Aluksi intiaanien kohtalo ja heidän kohtelu sai minussa aikaan sääliä, mutta sitten Davy rupesi urheasti pitämään heidän puoltaan - toki ei murhanhimoisten intiaanien puolia. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että intiaanien kansallisoikeuksia poljetaan koko elokuvan ajan kaikista suunnista, joten Davyn puolustus oli positiivinen yllätys! Elokuvan toinen ja kolmas tarina olivat todella tylsiä, ja niiden aikana toivoin elokuvan vain loppuvan.
"Davy, Davy Crockett! Siinä vasta miesten mies!" lauletaan Davy Crockettin balladissa. Tämä väite pitää paikkansa ainakin miehen maskuliinisuuden perusteella: tappaahan Davy karhun pelkkää puukkoa käyttäen! Tähän ei Leonardo DiCaprio pystynyt The Revenantissa! ;) Davy Crockett: King of the Wild Frontier oli ihan mielenkiintoinen leffa, mutta toista kertaa en aio luultavasti katsoa sitä. Annoin elokuvalle arvosanaksi numeron 6.
20,000 Leagues Under the Sea (1954)
20,000 Leagues Under the Sea on valmistunut Davy Crockettin kanssa samoihin aikoihin, vuonna 1954. Tämän takia odotin elokuvan olevan tylsä ja huono Davy Crockettin katsomisen perusteella. Onneksi olin väärässä! 20,000 Leagues Under the Sea perustuu Jules Vernen samannimiseen kirjaan. Kirja-adaptaation huomaa ainakin elokuvan alussa: tarina alkaa (ja loppuu) kirjan sivuja kääntelemällä hyvin perinteiseen Disneyn tapaan. Elokuva kertoo siitä, kuinka professori Aronnax (Paul Lukas) lähtee tutkimaan outoja laivojen katoamisia assistenttinsa Conseilin (Peter Lorre) kanssa. Matkalle lähtevän miehistön jäsenenä on myös itseriittoinen Ned Land (Kirk Douglas). Merellä he törmäävät laivoja upottelevaan kapteeni Nemoon (James Mason), ja joutuvat tämän sukellusveneen Nautiluksen vangeiksi.
20,000 Leagues Under the Sea -elokuvan maailma on yllättävän hieno ja aidonnäköinen! Merenalainen maailma näyttää upealta, ja itse Nautilus on minun mielestäni älyttömän siisti! Nemolla on sukellusveneen sisällä urut! Uuu! Ja aluksella on söpö, temppuileva hylje lemmikkinä! Suurin osa elokuvan kuvamateriaalista on uskottavaa, joskin välillä esimerkiksi vauhdikkaammissa kohtauksissa huomaa, että maisema näyttelijöiden takana ei ole oikea, tai että näyttelijät eivät ainakaan ole kyseisessä maisemassa kuvaushetkellä, vaan jonkin valkokankaan edessä. Elokuva, erityisesti sen loppuhuipennus, sisältää hieman liikaa räjähdyksiä. Veden alla tapahtuvat räjähdykset ovat aivan samannäköisiä kuin maalla tapahtuvat, liekkeineen kaikkineen. Autenttista? Taistelut ja kuolemat ovat Davy Crockettmaiseen tapaan hyvin dramaattisia, ja kuolevat henkilöt saavat aina sanottua jotain traagista viimeisiksi sanoikseen.
En ole Jules Vernen kirjaa lukenut, ja eniten minua järkytti elokuvassa se, että kapteeni Nemo oli pahis! Olen aina ajatellut hänen olevan hyvällä puolella, eikös hän sitä ole Phileas Foggin seikkailuissa ja Herrasmiesliigassa? Elokuvan Nemolla on karismaa, ja hän osaa puhua muita puolelleen, mutta on hän myös aikamoinen mielipuoli. Nemo muun muassa pitää koko ihmiskuntaa pahana, myös sinua ja minua! Meren alla ihmisten ulottumattomissa oleminen ei kuitenkaan riitä Nemolle, vaan koko ihmiskunta täytyy tuhota. Kapteenin pahuudesta kertoo jotain myös se, että Nemo pyydystää kilpikonnia ja syö niitä! Ei kilppareita saa syödä! Nyyh!
Kuten alussa sanoin, oletin elokuvan olevan huono. 20,000 Leagues Under the Sea yllätti minut kuitenkin positiivisesti, sillä elokuvan juoni oli sen verran mielenkiintoinen, että nykykatsojankin into pysyi yllä koko elokuvan ajan! Onhan elokuva tosin 2000-luvun elokuvia hidastempoisempi ja yksinkertaisempi, mutta minä nautin siitä kovasti katselupäivänä. Jos haluatte tutustua Disneyn varhaisiin live action -elokuviin, suosittelen katsomaan tämän - ainakin ennemmin kuin Davy Crockettin! 20,000 Leagues Under the Sea saa minulta arvosanakseen kokonaisen 9!
(Kuvat on otettu jälleen kerran osoitteesta www.impawards.com.)
(Kuvat on otettu jälleen kerran osoitteesta www.impawards.com.)
Voisin näin lopuksi kysellä, mistä Disneyn live action -elokuvista haluaisitte minun kirjoittelevan blogiini lyhyitä arvosteluja? Marvelin elokuvia olen katsonut nyt siihen malliin, että niistä tulen tulevaisuudessa kirjoittelemaan, ja Star Warsit aion myös käydä läpi joskus. Minua on pyydetty kirjoittelemaan Prinsessapäiväkirjoista, Flubberista ja Viidakon Ykästä, mutta onko muita Disneyn tekemiä toive-elokuvia mielessä? :)
