Lumikki -DVD

Voin ylpeillä sillä, että omistan kaikki Disney-klassikot DVD:llä itselläni! En ole innostunut keräilemään kaikkia eri julkaisuja yhdestä elokuvasta, esimerkiki erilaisia VHS- ja Blu-Ray -versioita. Minulle riittää yksi (toimiva) kappale kustakin klassikosta, ja pidänkin kokoelmaani nyt täydellisenä. Alan esittelemään Ihmeiden aukiolla omistamiani Disney-klassikoita järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, ja esittely alkaa mistäpä muusta kuin Lumikista. 

Omistamani Lumikki-DVD on kolmas DVD-julkaisu Lumikista, ja se saapui markkinoille vuonna 2009, jolloin sen itselleni ostin. Elokuvan kansi on hyvin värikäs, ja se esittelee kaikki elokuvan tärkeimmät hahmot. Mielestäni kansi on hieman liian ruuhkainen. Sivuhahmot ovat kooltaan melkein yhtä isoja kuin Lumikki, ja Lumikkia pitäisikin mielestäni korostaa enemmän kannessa. Kansissa minuun vetoaa yksinkertaisuus ja esteettisyys, eikä tässä ole niistä ensimmäistä. Mielestäni on myös outoa, että paha kuningatar esiintyy kannessa kaksi kertaa - kauniina ja rumana itsenään. Henkilö on kuitenkin sama, joten eiköhän se yksi potretti olisi riittänyt. Lumikki -DVD:n päällä on kiiltelevät pahvikannet, jotka suojaavat DVD:tä kivasti kulumiselta, ja tuovat leffahyllyyn kivaa "bling blingiä".

DVD sisältää kaksi levyä, joista toisessa on itse elokuva kommenttiraitoineen, ja toisessa on liuta lisämateriaalia (joskaan ei niin paljoa, kuin samaan aikaan ilmestyneessä blu-rayssä). Itse DVD-levykkeet ovat kivasti kuvitettuja, toisin kuin nykyään. Nykyään blu-ray:den levykkeet koristellaan eri kuvin, mutta DVD:t ovat tylsän harmaita, sillä eihän kukaan enää osta tätä "vanhentunutta" levymuotoa, joten levyihin ei panosteta. :( Mutta Lumikissa on onneksi ihanat levykkeet!

Alla vielä pari lappusta, jotka DVD:n sisällä oli. Ensimmäinen on Disneyn Insider-lehdykkä, joka ilmestyi vielä joku aika sitten DVD:den välissä. (Tuleekohan lehdykkä nykyään blu-rayden mukana, en tiedä...) Lyhyessä lehtisessä kerrottiin, mitä uusia elokuvia ja mitä uusia DVD-julkaisuja heiltä on tulossa. Mukana oli myös tehtäviä ja kilpailuja. Lumikin mukana tuli myös pieni mainoslappunen, joka mainosti tulevaa Prinsessa ja sammakko -elokuvaa. Itse olen aina pitänyt DVD:den mukana tulleista mainoksista (ja Insider-lehdistä), ja harmittaa, kun niitä ei levyjen välissä usein enää ole.

Voit lukea tästä kirjoittamani Lumikin elokuva-arvostelun. 

Soundtrackit 5.

Nyt on taas aika raottaa verhoa pienen mutta upean soundtrack-kokoelmani edestä. Tänään esittelen taas kaksi levyä, Notre Damen kellonsoittaja- ja Prinsessa ja sammakko -soundtrackit. Molemmat levyt on muistaakseni ostettu CDON.comista, ja molemmat levyt ovat englanninkielisiä.

Notre Damen kellonsoittaja -soundtrackin kansi on todella upean näköinen! Kannessa näkyy mahtavana kohoava Notre Dame, Phoebus hevosensa kanssa, Clopin sekä Esmeralda teltassa tanssimassa. Kuva suorastaan kutsuu kuuntelemaan elokuvan lauluja, ja elokuvan tunnelmaan pääsee välittömästi. Valitettavasti kuvien mahtavuus jää kanteen... Itse kansilehtisen sisällä on vain kaksi kuvaa, joiden laatu ei vastaa elokuvaa - ne eivät siis ole kuvakaappauksia, vaan uudelleen piirrettyjä kuvia elokuvan kohtauksista. Kansilehtisen sisältä löytyy kaikkien elokuvan laulujen sanat, ja sanojen takana on houkkien juhlaan sopivia kuvia (katso kuva alempaa). Koko levyn värityskin tuo mieleen houkkien juhlan, sillä niin ihanan värikäs levy ja kansilehtinen on.

Levyltä löytyy kaikki elokuvan laulut ja taustamusiikit. Kappaleet on järjestelty levylle samaan järjestykseen, kuin ne esiintyvät elokuvassa. Laulut eivät siis ole levyllä ensimmäisinä, vaan laulut ja taustamusiikki ovat sekaisin. Levyn lopussa on myös kaksi pop-kappaletta, jotka soivat elokuvassa lopputekstien aikana. Notre Damen kellonsoittajan kappaleet ovat mielestäni aivan liian aliarvostettuja, sillä ne ovat aivan upeita, ja monet kappaleet tuntuvat ihan selkäpiissä asti. Elokuvan musiikki on todella vahvaa ja voimakasta verrattuna vaikka Kaunottaren ja Hirviön musiikkiin, joka on suhteellisen kepeää ja iloista. Notre Damen kellonsoittajan musiikissa on käytetty hyväksi kirkollista musiikkia, esimerkiksi monessa kappaleessa lauletaan myös latinaksi. Paras laulu levyltä on vaikuttava The Bells of Notre Dame ja ihana Heaven's Light ja siihen kuuluva pauhaava Hellfire.

Prinsessa ja sammakko -elokuvan soundtrackin kuvituksessa on ihana sininen tunnelma ("kun taas saapuu hetki sininen..."). Osa levyn kuvista on kuvakaappauksia, mutta suurin osa ei ole. Kuvista välittyy kuitenkin elokuvan tunnelma, ja on selvää, että kuvien piirtäjät ovat elokuvan animaattoreita - tai sitten he osaavat jäljentää animaattoreiden jälkeä loistavasti. Kirjamaisessa kansilehtisessä on kaikkien elokuvan laulujen sanat, ja jokaisella aukeamalla on kuva elokuvasta siitä kohtaa, missä laulu lauletaan. Kuvia kansilehtisessä on siis runsaasti, mikä on minusta kiva. Levypaikan kohdalla Louis-krokotiili marssii Tiana ja Naveen mukanaan, ja kuva sopii levyn taakse kuin nakutettu.

Myös Prinsessa ja sammakko -elokuvan musiikki on minusta aivan liian aliarvostettua, aivan kuin Notre Damen kellonsoittajankin! Prinsessassa ja sammakossa musiikki on ihanan svengaavaa ja jazzmaista, ja sitä ei voi olla kuuntelematta ilman jonkinlaista rytmin mukana heilumista. Prinsessa ja sammakko -soundtrackissa kappaleet on järjestelty siten, että laulut ovat levyllä ensimmäisenä ja instrumentaalit viimeisinä. Hassua minusta on, että levyn ihan ensimmäinen laulu on pop-biisi Never Knew I Needed, joka soi elokuvassa lopputekstien aikaan. Yleensä lopputekstien aikana soivat laulut on laitettu soundtrackeillä viimeisiksi, ja tämä erilainen järjestys häiritsee minua hirveästi. :/ Elokuvan kaikki kappaleet ovat mahtavia, ja niistä on vaikeaa valita yhtä parasta. Tällä hetkellä minua miellyttää eniten ehkä kappale Gonna Take You There. Paras instrumentaali on levyn viimeinen kappale This Is Gonna Be Good.

Kaunotar ja Hirviö -nuottikirja

Vuosi sitten ostin Kaunotar ja Hirviö -elokuvan nuottikirjan huuto.netistä. Kirja sisältää kaikki Kaunottaren ja Hirviön laulut kokonaisuudessaan pianolle kirjoitettuina versioina. Tietysti myös laulujen sanat on kirjoitettu nuottien päälle, jotta pianoa pimputtaessaan pääsee myös lauleskelemaan. Nuotteja elävöittää jokaisen kappaleen väliin laitetut pysäytyskuvat elokuvasta.

Aristokatit - kultainen kirja

Anteeksi, etten ole pitkään aikaan kirjoitellut tekstejä tänne Ihmeiden aukioon. Huomaan, että keväisin minuun iskee kevätväsymys. En koe koskaan syksyisin syysmasennusta, mutta keväisin minuun iskee väsy. Ei jaksaisi tehdä mitään, eikä varsinkaan kirjoitella blogeihin. Minulla on muutenkin nyt paljon elämänmuutoksia edessä, joten muutosten toteuttaminen on vienyt aikaa blogeilta. Katsotaan, jaksanko tsempata kirjoittelemisen kanssa vai en. :)

Aristokatit kuuluu Disneyn kultaisiin kirjoihin, eli Tammen kultaiseen kirjasarjaan. Kirja on ollut kovasti luettuna lapsuudessani, kuten kannen kulumisesta näkyy. Aristokatit-kirjan tarinaa on lyhennetty elokuvan tarinasta, jotta koko tarina on mahtunut kirjan harvoille sivuille. Kirjassa ei näy mm. ollenkaan elokuvasta tuttuja Amelia ja Abigail -hanhia. Tarinan lyhentäminen ei minua haittaa, mutta sen sijaan minua harmittaa suuresti se, että kirjan kuvitus ei ole yhtä upeaa kuin elokuvassa. Aristokatit -elokuvan animaatio on mielestäni yksiä parhaimpia animointeja Disney-klassikoista, eikä kirjan kuvittaja ole saanut luotua kirjaan samanlaista tunnelmaa. Itse asiassa kissat näyttävät monessakin kuvassa nopeasti sutatuilta, ja kissojen koko muuhun ympäristöön ja muihin hahmoihin verrattuna vaihtelee suuresti. Onneksi kuvista välittyy katsojalle kuitenkin iloinen tunnelma, johon elokuvakin pyrkii.

Soundtrackit 4.

Tämän vuoden ensimmäinen soundtrack-teksti esittelee ainoat suomenkieliset soundtrack-levyni: Mulanin ja Tarzanin soundtrackit. CD:t ovat vanhoja ja lapsuudestani, minkä huomaa niiden ulkoisesta habituksestakin. Olen saanut molemmat levyt vanhemmiltani.

Mulanin soundtrackiin liittyy hauska taustatarina. Olin äitini ja kaverini kanssa kaupassa siinä joskus 7 vuoden iässä. Jostain syystä äitini oli ostamassa minulle CD-levyä, ja sain itse valita, minkä levyn haluan. Minä halusin tosi paljon Smurffien uusinta levyä, sillä Smurffit oli kova juttu koulussani. Äitini ja kaverini olivat kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa ottaa Mulan-levy, ja lopulta taivuin tähän enemmistön päätökseen vähän harmissani. Nyt jälkikäteen ajatellen olin tekemässä TODELLA suuren virheen, mutta onneksi valitsin kuin valitsinkin itselleni Mulanin! Kyllä nyt harmittaisi, jos valintani olisi ollut toinen! :) 

Mulan-soundtrackin kannet ovat särkyneet vuosien saatossa, ja kansissa näkyy vielä kaupan hintalapun tarrajälkiä. Kansikuva itsessään on oikein hieno, ja se välittää elokuvan tunnelmaa kiinalaisvaikutteisella piirrostyylillään. Värit ovat kuin jostain vanhasta kiinalaismaalauksesta, ja sama väriteema jatkuu myös takakannessa ja itse levyssä. Kansilehdykän sisällä ei ole laulujen sanoja, mikä vähän harmittaa. Koko kansilehtisessä onkin vain yksi aukeama, johon on otettu kuvakaappaus Mulan-elokuvan vaikuttavammasta kohtauksesta. Hunnit rynnistävät alas mäkeä kohti kappaleiden tekijöiden tietoja. Mahtavaa! Olisin tosin kaivannut hieman lisää sivuja tuohon kansilehtiseen.

Levyltä löytyy Mulan-elokuvan kappaleet suomenkielisinä versioina, tosin pari kappaletta on sinne eksynyt englanninkielelläkin. Olisikin vähän tyhmää, jos poppisbiisit True to Your Heart ja Christina Aguileran Reflection olisi käännetty suomeksi. Mielestäni Mulanin laulut ovat parempia suomenkielisinä. Teistä miehen teen kuulostaa englanninkielisessä versiossa todella lällyltä ja tylsältä, kun suomenkielisessä versiossa siitä löytyy sisua, voimaa ja miehekkyyttä! Teistä miehen teen onkin ehdottomasti lempikappaleeni CD:ltä, mutta eivät muutkaan lauletut kappaleet jää kauas jälkeen hyvyydessään. Instrumentaaleista paras kappale on Hiusten leikkuu, joka vie kuulijan elokuvan kohtauksen tunnelmaan ja tuo Mulanin päättäväisyyden hyvin esille.

Tarzanin soundtrackistä on vuosien saatossa kadonnut kansilehtinen. Voih! Ja syy on täysin minun... Muistan, kuinka käytin lehtistä kirjanmerkkinä (!) kirjaston kirjan välissä, ja lehtinen jäi ilmeisesti kirjan väliin, kun se palautettiin kirjastoon. Mitä ihmettä nuoren Annan päässä on liikkunut...! En siis voi kansilehdykän onnistuneisuutta arvioida. Muistaakseni se sisälsi laulujen sanat. CD:ssä oleva Tarzanin kuva on vauhdikas ja onnistunut, ja tuo elokuvan tunnelman hyvin esille. (Minulla on sellainen muistikuva, että samainen kuva oli varsinaisessa kannessakin.) Takakansi on pyhitetty täysin tekstille, ja siellä ei ole mitään kuvaa tekstimäärää värityttämässä. Toisaalta rosoinen maalaus viidakosta sopii takakanteen mainiosti. Levyn kannessa on esillä vielä CD:n hinta markoissa; 119,90 mk. Voikin todeta, että CD-levyjen hinnat ovat laskeneet vuodesta 1999 vuoteen 2015, sillä usein uusiakin CD-levyjä saa jo alle 20,00 eurolla. Hinnanlasku johtuu tosin siitä, etteivät ihmiset enää osta CD-levyjä Spotifyn ja muiden Internetin musiikinkuuntelusivustojen myötä. Minusta on kuitenkin kiva omistaa jotain konkreettisesti, joten siksi ostan yhä itselleni CD-levyjä. (Tekeekö tämä minusta materialistin, hmm...?) CD:n etukannessa on myös tarra, joka sanoo, että levyllä pitäisi olla Tarzan-peli ja Phil Collinsin haastattelu. En kuitenkaan löytänyt CD:ltä mitään peliä laittaessani sen pyörimään tietokoneellani. Onkohan mukana ollut siis joku pikku-CD, jolla bonusmateriaalit ovat olleet, vai enkö osaa vain etsiä bonuksia oikeasta paikasta? Hmm...

Tarzanin soundtrackiltä löytyy kaikki elokuvan kappaleet suomeksi laulettuina sekä Phil Collinsin versioina.  Mukaan on mahtunut myös instrumentaaleja neljän kappaleen verran, mikä on aika vähän! Kenties näissä kappaleissa tulee kuitenkin käsiteltyä kaikki elokuvan perus-melodian kulut, eikä muokattuja versioita ole haluttu laittaa levylle. Tarzanin kaikki laulut ovat omalla tavallaan ihania, ja jokainen kuulostaa hyvältä niin suomenkielisenä kuin Collinsin englanninkielisenä versiona. Trashin' the Camp, tai suomalaisittain Leirin hajoitus on tällä hetkellä mielessä jammailtavimpana lauluna.

Disney-palapelit

Hyvää uutta vuotta kaikille pari viikkoa myöhässä... Vuoden 2015 ensimmäinen "ihmeellinen" teksti esittelee omistamiani Disney-palapelejä. Ensimmäinen on Notre Damen kellonsoittaja -elokuvasta kohtaus, jossa Esmeralda juoksee pakoon ilmeisesti Frolloa, joka näyttäisi vaanivan häntä kaikkialla. Palapelissä on noin 100 palaa, ja se on lapsuudestani.

Esmeralda-palapeli oli minun palapelini, ja samaan aikaan kun sain sen, pikkuveljeni sai samaan elokuvaan sijoittuvan Quasimodo-palapelin. Tässä helpommassa palapelissä on vain 40 palaa. 

Pocahontas-palapeli oli varmaan lempipalapelini pienenä. Aloitin sen teon aina itsestään Pocahontasista. Tässä palapelissä on 60 palaa, paitsi koska yksi paloista on harmillisesti kadonnut, on siinä paloja vain 59. 

101 dalmatialaista -palapeli on myös pikkuveljeni saama, ja siinä on noin 100 palaa. Tämä on yllättävän hankala palapeli tehdä, sillä kaikilla dalmatialaisilla on niin samankaltainen mustapilkkuinen turkki! Kun veljeni sai tämän palapelin, minä sain Tarzan-palapelin, josta minulla ei nyt ole valitettavasti kuvia. :( 

Minni ja Mikki -palapelin sain pari vuotta sitten avopuolisoltani. Hiirten välinen hali on aivan ihana, ja sitä katsoessa tulee halipula-olo itsellekin. Tässä palapelissä on noin 1000 palaa. Tykkään tosi paljon rakennella palapelejä vielä nykyäänkin, ja tälläinen Disney-aiheinen rakkaus-palapeli oli ihana lahja!

Joulupukin lelupaja - kultainen kirja

Joulupukin lelupaja kuuluu Disneyn (Tammen) kultaisten kirjojen sarjaan. Kirjassa kuvaillaan Korvatunturin aherrusta joulun alla. Olen aina pitänyt kirjoista, sarjakuvista ja elokuvista, joissa esitetään, kuinka tontut rakentavat leluja lapsille. Tässäkin kirjassa olen innolla aina katsonut, miten tontut tekevät leikkijunia, nukkeja yms. leluja. Ja lopussa joulupukki pääsee testaamaan kaikkia leluja ja leikkimään niillä! :) Tykkäsin tästä kirjasta tosi paljon pienenä!

En varmaan enää ennen joulua kirjoita tänne tekstejä, joten oikein ihanaa, lämmön täytteistä joulua teille kaikille!!!